Ensimmäinen harjoitusvaellus otettiin hyvin rennosti, Iinan ja Alen tutustuessa uusiin varusteisiin ja minä flunssaa parannellen. Sain siis oikein sopivasti ärhäkän flunssan saman viikon keskiviikkona, ja vielä perjantaiaamuna epäilin, jaksanko edes pakata rinkkaa. Pimeys, kylmyys ja savunhaju sitten kuitenkin houkuttelivat sen verran, että päätin parantua ja niin matkaan lähdettiin koko seikkailutiimin voimin aikaistetun töistä karkaamisen jälkeen.
Taruksen retkeilyalue sijaitsee Padasjoen eteläpuolella ja liittyy etelässä Evon retkeilyalueeseen. Suurin ero kahden retkeilyalueen välillä taitaa olla omistuksessa, Tarus kuuluu Hämeenlinnan kaupungille ja Evo taas on valtion hallinnassa. Tarukselta löytyy sekä kaikille avoimia laavuja, että hyvin varusteltuja vuokrakämppiä ja -laavuja.
Klo 17 aikaan saavuimme Iso-Taruksen järven pohjoisrannan parkkipaikalle. Auto seis ja sittenpä ei enää mitään nähtykään. Miks kukaan ei kertonu et siellä on pimeää, yhyy! No ei sentään, otsalamput oli jo valmiina päässä ja ihan näppärästi me pienen harhailun jälkeen löydettiin polku ja suoritettiin elämäni ensimmäinen pimeäsuunnistusvaellus. Matkaa oli pehmeän laskun opin sääntöjen mukaisesti vain vajaa pari kilometriä, mutta elämykselliseksi sanoisin kyllä tuota etappia!
 |
| Hämärää toimintaa kohti Vonkamiehen laavua |
Polkua seuraamalla vuokraamamme Vonkamies-laavu olikin pian edessämme, ja heti saimme hämmästellä vuokralaavun hienouksia: saamamme avain aukaisi laavun pariovet, jonka takaa paljastui jokaiselle extraretkipatjat ja ihanasti valaisevat myrskylyhdyt polttoaineineen. Kyllä täällä kelpaa myöhäissyksylläkin nukkua! Asetuimme taloksi samantien, ja pian paloivat kuivat puut iloisesti nuotiossa.
Koska elimme melko historiallista päivää, 11.11.-11, ja se sattui vielä olemaan Alen syntymäpäivä, olimme salaa Iinan kanssa kantaneet hieman extraa repuissamme. Iltapalaksi paljastimme ihanan kattauksen punaviiniä, juustoja, viinirypäleitä, suolakeksejä ja pipareita. Synttärisankari tuntui ilahtuvan, ja maistuivat eväät muillekin. Maha täynnä herkkuja oli sitten mukava kaivautua vieri viereen makuupusseihin tulen rätinää kuunnellen.
 |
| Erähenkinen iltapala Alen kunniaksi |
 |
| Aamulla näimme missä maisemissa oltiin yö nukuttu. Harmi vaan kun täysikuu piilotteli sitkeästi pilvien takana! |
 |
| Aamukahvien jälkeen kiska kiinni ja polun päälle |
Kävelimme kiireettä reilun 8 kilometriä pysähtyen välillä lounastamaan Koveron laavulle. Lounaspaikan lähestymisessä oli aivan oma jännityksensä, sillä olimme varsin tietoisia paikalla viihtyvästä ja viimeksi edellisellä viikolla nähdystä karhusta. Ennen laavua komeasti synkkenevä metsä tietysti lisäsi tunnelmaa. Ainoa eläinhavainto oli kuitenkin laavun läheisyydessä koloa puuhun hakkaava tikka.
 |
| Nyt ollaan rouva karhun huudeilla, ja rohkeasti aiomme paistaa makkaraa! |
Lauantaiyön majapaikaksi olimme vuokranneet Kristianin torpan. Puitteet olivat todella hienot ja torpan varaavan takan lämmössä nukutti oikein hyvin. Illan herkkuna olivat paistetut letut hillon ja sokerin kanssa.
 |
| Ale ja Kalle torpan lämmössä |
Sunnuntaina huomasin flunssan olevan vieläkin päällä, ja pahenevan, joten kävelimme lyhintä reittiä muutamassa tunnissa takaisin autolle. Taruksen retkeilyalue oli tällaiseen puolikuntoiseen, ensimmäiseen harjoitukseen erittäin hyvä, sillä emme missään vaiheessa kävelleet kovinkaan kaukana autolla kuljettavasta tiestä, joten tarvittaessa evakuointi olisi onnistunut helposti. Tarus on aivan tavallista talousmetsää, joten maisemat vaihtelevat melko nopealla tahdilla aina taimikoista vanhoihin metsiin. Järvet, lammet ja purot tuovat kuitenkin oman lisänsä maisemaan ja sanoisin, että retkeilykohteena Tarus on parhaimmillaan esimerkiksi perheille, joissa on pieniä lapsia. Tai vähän vanhemmille, jotka eivät ole vielä kovin kokeneita vaeltajia!
 |
| Seikkailutiimi, lontoolla Adventurers Anonymous |
Viikonlopun tavoite oli viettää eräillen aikaa ystävien kanssa, ja parhaimmassa tapauksessa oivaltaa jotain, mikä tekisi taas seuraavasta vaelluksesta hieman helpompaa. Mukavaa oli ja oivalluksiakin tuli, joten tavoite saavutettiin =)
Oivalluksia mm.
- suolapurkki mukaan Classicille (ruokana tarjotaan Mountain House-retkiruokia, jotka ovat aika suolattomia)
- jotain omia aamupalajuttuja mukaan Classicille, sillä pussiaamupalat alkaa todennäköisesti tökkimään ekan aamun jälkeen
- aamukahvien keiton sijasta pikakahvia, ja voimme säästää aamutoimissa jopa tunnin (tuollahan meillä ei kiire ollut, mutta Classicilla päivämatkojen ollessa reilua 20 km yksi tunti auttaa jo kovasti!)
- Iina ja Ale tarvii isommat mukit! ;)
- rinkan pakkaaamisen harjoittelua ja säätöjen tarkistamista ei voi tehdä liikaa
- kävelyä, kävelyä ja lisää kävelyä (rinkka selässä, vaelluskengät jalassa) jotta jalat tottuu
Linkkejä:
Padasjoen Ilvesvaellusreitistö
Evon retkeilyalue
Hämeen ulkoilukartta
