Sitten joskus minä kyllä jos vain...

...eli Suomeksi unelmista ja niiden toteuttamisesta. Monesti kun puhutaan haaveista tai ihan vain pienemmistäkin asioista, joita olisi kiva tehdä, tulee keskusteluun mukaan ilmaisuja, kuten "sitten kun...", "jos minulla vain joskus olisi..", "jonain päivänä", "ehkä ensi vuonna" ja niin edelleen. Unelmat ovat kuitenkin -minun mielestäni- toteuttamista varten, ja noita edellä mainittuja sanoja kannattaa välttää, sillä jossain vaiheessa ne vain asettuvat sinun ja niiden asioiden, jotka haluaisit tehdä, väliin. Aina löytyy aivan varmasti jokin tarpeeksi painava jos, mutta tai jokin muu syy, miksi juuri nyt et voi toteuttaa haavettasi. Mutta sitten, kun olet tehnyt jotain tai jokin asia on muuttunut, niin sitten aivan varmasti lähdetään ja tehdään! Joo joo.

Kesällä vein autoni ilmastointihuoltoon ja jäin paikan päälle odottamaan homman valmistumista. Pöydällä oli Retki-lehti kuin tilauksesta, joten odotteluaika meni mukavasti. Lehdessä oli juttu Fjällraven Classic - vaelluskilpailusta, joka kuulosti niin uskomattomalta seikkailulta, että menin kotiin päästyäni oikopäätä nettiin tutkimaan asiaa tarkemmin. Kyseessä on siis 110 kilometrin mittainen vaellus Nikkaluoktasta Ruotsin tunturiylängön korkeimpien huippujen lomitse Abiskoon. Lehtijutun mukaan seuraavan kerran tapahtuma järjestettäisiin elokuussa 2012, mutta ilmoittautuminen alkaisi jo tämän vuoden lokakuussa, ja kaikki 2000 starttipaikkaa myytäisiin kuulemma loppuun reilusti ennen vuodenvaihdetta. Päätin samantien, että tässä on sellainen upea elämys tarjolla jonne minä haluan mukaan!

Kallelle idean myyminen oli erittäin helppoa, ja kesän aikana myös ystävämme Iina ja Aleksi innostuivat asiasta, joskin ymmärrettävästi hieman pelonsekaisella kunnioituksella, heillä kun ei vaelluskokemusta juuri ole. Asiasta kuitenkin puhuttiin kesän aikana, ja kaikki uhosivat lähtevänsä ilman muuta mukaan. Suurimpana muttana omalla kohdallani vaellukselle ilmoittautumisessa oli työtilanteeni, josta siis ei ollut mitään tietoa ensi elokuulta.

Lokakuun yhdeksäntenä päivänä palasimme syyslomalta Inarista, ja viikon nettikatkohoidon jälkeen surffailimme tietysti vielä illalla Rovaniemellä, kun luin tutulta tulleen viestin: Fjällraven Classicin ilmoittautuminen oli avattu sillä viikolla! Ja tietysti parhaat lähtöryhmät oli jo myyty loppuun. Pikainen puhelu Helsinkiin Alelle, ja niin oli seikkailutiimi kasassa muutamassa minuutissa, ja paikat varattu kolmanteen lähtöryhmään! Suorastaan rakastan noita ihmisiä, jotka eivät epäröi tarttua hienoihin tilaisuuksiin! Classicin 2000 osallistujaa siis lähtevät kahdeksassa eri porukassa kolmena eri päivänä, jotta ruuhkilta vältyttäisiin. Maali kuitenkin suljetaan kaikille samaan aikaan, joten ensimmäisinä lähtevillä on enemmän aikaa kuin viimeisillä, kaksi vuorokautta myöhemmin matkaan pääsevillä.

Paikat on siis nyt varmistettu ensi vuoden seikkailulle, haaveelle joka syntyi lehtiartikkelin perusteella. Muutamia viikkoja sitten työtilannekin varmistui ja reippaasti kysäisin lomaa heti sopimuksen kirjoittamisen yhteydessä. Ja lomahan järjestyi, kuten niillä asioilla on tapana, kunhan vain puskee eteenpäin juttuja, joita haluaa toteuttaa.

Seikkailuun valmistautuminen aloitettiin toden teolla jo viime viikonloppuna harjoitusleirillä Taruksella. Mutta siitä lisää seuraavassa postissa!


Minkä unelman sinä aiot toteuttaa seuraavaksi?



Esimakua maisemista, Fjällraven Classic 2005. Kuva:Fjällraven.

Fjällraven Classic 2012