Netistä löytyi halpa majoitus Mirjamin naapurista, joten se varaukseen ja perjantaina 27. tammikuuta lähdettiin sitten ajomaratonille heti kun töistä pääsi livahtamaan. Perillä oltiin puoli yhden aikoihin yöllä, olipa vain hemmetin pitkä matka. Ja olipa vain hemmetisti pakkastakin, vähän ennen perille saapumista auton mittari näytti -30 ja Kalle väitti et jarrut olis jäässä, mikä toi tietysti hieman lisäjännitystä toimintaan.
Lauantaiaamuna herääminen onnistui mainiosti viimeistään siinä vaiheessa kun meni ulos, koska pakkanen ei kauheasti ollut yön tunneista hellittänyt. Ajettiin kartta kädessä Iso-Syötteen rinteille ostamaan hissilippua ja lopulta löydettiin tiemme itse tapahtumapaikalle Freeride-rinteen alaosaan, missä järjestelytkin olivat vasta heräilemässä toimintaan. Tarjolla oli pitkä rivi testisuksia, minkä kanssa sai lähteä lämmittelemään rinteeseen, mutta ei yhtään testilautaa, mikä oli kyllä pettymys. Tuijotinkin vain tiiviisti kisarinnettä ja yritin ymmärtää mistä sieltä olisi parasta yrittää laskea. Pakkanen oli -20 alapuolella ja jouduinkin lähtemään vielä lämmittämään varpaita ennen omaa vuoroani.
Kisan ideana oli, että kisa ”seinän” tulee alas aina kaksi laskijaa kerrallaan, joista sitten tuomarit päättävät kumpi jatkaa seuraavalle kierrokselle, kunnes jäljellä on enää kaksi laskijaa. Uskon että tämä idea toi sekä enemmän hupia yleisölle, että osallistujillekin laskuihin huomattavasti enemmän jännitystä, kuin jos kaikki olisivat vain laskeneet yhden laskun yksikseen. Ainakin itse oman vuoron lähestyessä jouduin rauhoittelemaan ylhäällä hiukkasen täriseviä jalkojani. Kisarinne näytti alhaalta katsottuna todella haastavalta, eikä ylhäältä enää voinut laskua etukäteen suunnitella yhtään, kun rinne kaartui sen verran että näki vain ekat 10 metriä. Kokeneemmilta olin kuullut, että droppeja on paljon ja myös vastapalloon tulevia ländäysmahdollisuuksia lähes yhtä paljon, tai ehkä jopa enemmänkin! Koitin siis saada vain mahdollisimman sujuvan ja hallitun (näköisen) laskun alas ilman pysähdyksiä, ja tähän aukesikin sopiva linja heti kun pääsin laskun alkuun. Suoraan alas siis vain ja jalat täristen huomasin päässeeni seuraavalle kierrokselle. Jei!
Ei muuta kuin samoin tein takaisin ylös lähtöpaikalle, sillä alkuun päästyään kisa eteni varsin ripeällä tempolla. Toiselle kierrokselle sain parikseni viime vuoden naisten lautasarjan voittajan ja epäilin heti kapasiteettiani haastaa tällaista konkaria ;) Varmuutta ei ainakaan lisännyt se, että huomasin etusiteen heiluvan samalla hetkellä kun alhaalta huudettiin radioon lähtölupaa, mun tuuria, tietysti! Päätin vain toivoa että side pysyy kiinni! Pysyihän se onneksi, mutta seuraavalle kierrokselle en enää päässyt. Harmi, olisin mielläni laskenut vielä =( Mutta pääasiahan varmaan kuitenkin oli se, että fiilikset oli aivan mahtavat ja laskeminen kivaa! Ensi vuonna varmasti uudestaan!
Kaiken kaikkiaan tämä Iso-Syöte oli hyvin positiivinen yllätys, sillä laskettavaa oli paljon ja korkeuseroakin enemmän kuin olisin uskonut. Hyvää metsälaskua näytti olevan tarjolla vaikka kuinka paljon ja myös parkki näytti monipuoliselta ja pitkältä, kaiken maailman vempeleitä oli vaikka millä mitalla. Ei kyllä häviä pohjoisemmille tuntureille juurikaan. Harmittaa vain, kun oltiin niin kiireessä ja henkilökohtaisesti aika väsyksissäkin (niin, kuukausi oravanpyörässä ja olen jo lähellä loppuun palamista, ei kuulosta hyvältä mutta ei siitä nyt sen enempää), ettei ehtinyt kaikesta millään nauttia. Käytiin sunnuntainakin mäessä ennen kotiin lähtöä, tarkoituksena laskea tunti, mutta menihän siinä sitten lähemmäs kolme tuntia ennen kuin me maltettiin haikein mielin lähteä.
Ehdottomasti kuitenkin kaiken vaivan arvoinen reissu! Ehkä ensi vuonna kuitenkin lähdetään vähän väljemmällä aikataululla ettei mene liian ekstriimiksi. Kuka lähtee mukaan?
*******************
Tietoa tapahtumasta ja menneiden vuosien kisalaskuvideot
Tapahtuman facebook-sivut
Competition runs 2012
 |
| Kisarinteen tuijottelua aamun reippaassa pakkasessa. |
 |
| Jännittyneitä tunnelmia ylhäältä ennen ensimmäistä laskua |
 |
| Kovasti yritetään kuikuilla mutta pitemmälle ei vain näe... |
 |
| ...tämän enempää. Alhaalla pilkahtaa maali ja yleisöä. |
 |
| Finaalilaskuja menossa, edessä arvovaltainen tuomaristo |
Sunnuntaiaamun kauneutta mäestä:
No comments:
Post a Comment