Ischgl yllätti minut paikkana positiivisesti. Rinteet olivat profiililtaan mukavan pitkiä ja hissikapasiteetti sitä luokkaa, että siellä ei paljon tarvinnut jonottaa. Odotin hillitöntä after ski meininkiä, mutta humalassa hoippuvia turisteja ei paljon näkynyt. Toki siellä oli paljon porukkaa, jotka hengaili päivän päätteeksi apres ski-baarien terasseilla, mutta mitään hillitöntä ryyppyporukkaa en onnistunut kolmen päivän aikana bongaamaan ja se vähän ihmetytti. Kiva tunnelma siis. Voisin suositella Ischgliä hyvinkin viikon lomailukohteeksi Alpeilla (äiti, Raili HOX!)

Offarimahdollisuuksiakin näytti olevan melkeinpä rajattomasti, ja todella paljon pienten helpohkojen haikkien takana. Myös kauempana näkyi paljon skinnaamisen arvoista linjaa. Odotin myös näkeväni paljon kausilaisia, mutta en oikeastaan nähnyt yhtään sen näköistä tyyppiä.
Viimeisenä päivänä lumisateen jälkeenkään ei paikalle ilmestynyt puuteria metsästäviä reppuselkäisiä läskisuksien kantajia. Ainakaan minä en nähnyt yhtään itsemme lisäksi =)

Ja seuraavaksi paljastan tietämättömyyteni siitä, että Ischgl sijaitsee aivan Sveitsin rajan tuntumassa. Ensimmäisenä päivänä rinnekarttaa tutkiessamme huomattiin ”duty-free run”, siis rinne, jota pitkin pääsi laskemaan Sveitsiin. Ah, sinne siis heti, ulkomaille! Leikilläni heitin Kallelle, että muista sitten pysähtyä sinne tax-free matkamuistomyymälään. Aikamme rinnettä tykitettyämme sitten tulikin vastaan kylä, jossa oikeasti oli tax-free shoppeja täynnä kelloja, hajuvesiä, viinaksia ja karkkia!!

What a place! Tämmöstä en osannut kyllä kuvitella. Kannattaa näköjään joskus laskea niitä rinteitäkin =)
Muita Ischglin ihmeitä olivat sammakot rinteessä, alamäkeen menevä sompahissi ja kylätunneli taikamatolla…
No comments:
Post a Comment