Tehdään siitä sitten julkista,

suomeksikin. Siis haaveestani juosta puolimaraton. Toiveenani on, että kun asiasta julkisesti vähän vouhottaa, niin se jotenkin lisää potkua siinä vaiheessa kun on vielä 5 kilometriä eessä, sattuu eikä enää jaksais. Jos silloin tulis mieleen, että hemmetti, menin blogiinkin kirjottamaan, kyllä tämä nyt on jaksettava =)

Halusin juosta puolimaratoonini Espoossa 20. syyskuuta, mutta näyttää siltä että työt estää tuon ajankohdan ja ainoa jäljelle jäävä mahdollisuus olisi siten Levin Ruskamaraton ensi viikonloppuna. Mutta...Levin reitti on täynnä ylä- ja alamäkiä. Juoksu kulkee kyllä tasaisella, mutta nuo Levin ylämäet hir-vit-tää. Näyttää ettei reitillä ole puolimaratonin osalla tasaista ollenkaan, vaan koko ajan ylä- tai alamäkeä:


Toisaalta en halua olla yrittämättäkään, kun sitä on niin kauan jo mietitty. Toivon että korkeanpaikanleirini Alpeilla auttaisi selviytymään noista mäistä. Onhan nuo korkeuserot pieniä kun sinne vertaa, mutta nyt onkin kyse elämäni (tähän asti) pisimmän matkan juoksemisesta, ja tiedän että viimeistään kymmenen kilometrin jälkeen jokainen korkeuserometri tuntuu rankalta. 3.9. eli ensi viikon torstaina on viimeinen päivä ilmottautua, ja kyllä se taitaa niin olla, että jos en onnistu saamaan flunssaa siihen mennessä, niin lähden yrittämään.

Eilen oli sitten tuon mahdollisen Levin ruska-puolimaratoonin kenraaliharjoitus, 18 km. Kokeilin ensimmäistä kertaa tekniikkaa mitä aion käyttää myös itse h-hetkellä, eli eilisen tapauksessa menin 6 km sykkeellä 65-75%, 6 km 75-85% ja loput 6 km 85-95%. Tosin lopussa ei tainnut nousta yli 90%:n. Mutta tekniikka toimi, ja ajaksi eilen tuli 2h 6min. Etukäteen hirvitti vetää loput 6 kilsaa niinkin kovalla sykkeellä, kun yleensä en pahemmin spurttaile ainakaan noin pitkiä matkoja. Mutta hyvin se kuitenkin meni ja jaksoin. Eli hieman luottavaisemmin mielin olen taas. Jalat on tänään vähän kankeina mutta ei pahasti, ja huomenna olisi taas ohjelmassa 10-12 km:n lenkki.