Shellin mäeksi ristitty komistus aamutuimaan
Leiri viritettynä
Seuraavat 5 päivää vietin elämää, joka voisi olla melko lähellä sitä hiihtopummiutta. Nukuin mukavasti Courierin takaosassa, tehtiin trangialla makaroonimössöä ja käytiin huoltoasemalla ilmaiseksi suihkussa. Niin ja tietysti noustiin ihan itse jokaikisen mäen päälle kuluttaen ainoastaan kaloreita. Kuviosta taisi enää puuttua, että oltaisiin dyykatty ruokakaupan roskiksia? =)
Tuohon pieneen kylään muutama outo rannalla asuva suomalainen hiihtopummi kyllä sopikin kuin nakit perunasalaattiin. Oslosta muuttanut miekkonen, joka kalasteli rannalla iltaisin poikien kanssa, kertoili juttuja kyläläisistä. On hieman viinaan menevä kalastaja, joka unohtaa tämän tästä sitoa veneensä kiinni rantautuessaan. Sitten kalastaja uskoo, että vene kummittelee koska se löytyy aina eri paikasta, kuin mihin kalastaja muistaa sen sitoneensa. Ja sitten on tämä hullu oslolainen, joka ei omista autoa, mutta hänellä on mopo. Jolla pitää tietysti päästä kalaan, vaikka järvi sitten sijaitsisikin korkealla vuoristossa, ja vaikka sinne joutuisi työntämään mopon, ja vaikka alastullessa jarrut pettäisivätkin johtaen kengänpohjien äkkinäiseen kulumiseen. Itse havaitsimme myös miehen, joka kävelytti uistimia illalla rantoja pitkin. Keksimme että miehen kannattaisi ehkä kiinnittää härväkkeen päähän keltainen kumiankka, jotta näkisi paremmin missä sen viritykset menee, ja siitä mies sai nimen kumiankkamies. Kyllähän tuohon sakkiin muutama suomalainen vapaalaskijakin siis taisi sopia aika hyvin?!
Itse laskutoiminnan voisi kiteyttää muutamaan sanaan:upeaa, mahtavaa, kerrassaan hienoa ja suorastaan uskomatonta!
Ekan päivän plääni oli nimeltään Anderstaltinden. Melko suosittu paikka jäljistä päätellen, mutta onneksemme jäljet tuli enimmäkseen vasta meidän jälkeen =) Seurailtiin ylhäällä harjannetta, mutta aivan toppiin saakka meneminen olisi vaatinut jonkinasteista kiipeilyä, ja tällä kertaa lasku kutsui enemmän. Lasku oli kyllä reissun paras ja yksi talven parhaita myös. Kivaa vauhdikasta puuteria ja sellasella kentällä, että ei tarvinnut paljoa jarrutella, jiiihaaa! Hymyä ei saanut ton jälkeen kasvoilta pois sitten millään, vaan miksipä olisi tarvinutkaan. Yläharjanteelta pongattiin myös seuraavan päivän kohde, Anderstaltindenin takana olevat koilliseen aukeavat kurut.
Kohti huippua
Ja lasku kuin pala unelmaa, tai vaikka kermakakkua. Ville nautiskelee.
Seuraavana päivänä kävimme katselemassa jokaista kurua, ennen kuin valitsimme niistä keskimmäisen jota lähdimme kapuamaan ylöspäin. Pääsimme ehkä vajaaseen puoleen väliin, kunnes jouduimme kääntymään takaisin. Kurun keskustaa pitkin tuli tasaisin väliajoin lähes nyrkinkokoista lumipalloa alas, joiden väistelyyn piti keskittyä siinä määrin, että eteneminen yhtä aikaa ei oikein luonnistunut. Kurun kaarretta lähestyessämme näimme vielä yläpuolella lumilipan, jota aurinko oli kääntynyt lämmittämään + kurun keskellä oleva vyöryjäte ei jättänyt kaarteen kohdalla juurikaan tilaa laskea, eli päätimme lähteä alaspäin. Lasku oli kuitenkin hienoa, mukavan teknistä, ja loppuosa jälleen huippuhauskaa kruisailtavaa joten mitään valittamisen aihetta ei kyllä tästäkään päivästä voinut edes yrittämälläkään keksiä! Kentän jälkeenkin löytyi mukavia maastonmuotoja nautittavaksi =) Ja iltaohjelmana taas rannalla hengailua, ruuan laittoa ja meritähtien kalastusta...yksi turskakin eksyi onkeen!
Kurulaiset
Veikko ahertaa portaiden teossa
Nousujälkiemme oikealta puolelta löytyi kivaa laskettavaa
Ville pääsi aloittamaan laskun
Tromssassa vietetyn sateisen välipäivän jälkeen olimme valmiita yrittämään naapurikurua. Mutta kun pääsimme lähelle ja aloimme kiikaroimaan kuruja, alkoi edellisyönä satanut lumi tulla alas vähän joka puolelta. Joten suunnitelmat meni uusiksi ja suuntasimme Middagstindenille. Tämä paikka vaikutti melko suositulta, mutta kiitos edellisyön lumisateen, vanhat jäljet olivat kivasti peittyneet. Loppujen lopuksi vielä löysimme kivan vaihtoehtoreitin, missä muiden jälkiä ei sitten ollut ollenkaan. Jälleen aurinko helli meitä koko päivän, ihanaa!
Loppuosa Middagstindenin noususta vaati jo hieman keskittymistäkin, ja varsinkin jäärautojen asentaminen tuossa kohtaa splittiin vaati tasapainoilua =)
Kyllä Norja on hieno maa
Minun viimeisen laskupäivän suunnitelmaksi muodostui vuorostaan Middagstindeniltä pongattu viereinen Lagofjellet. Olimme liikkeellä todella aikaisin, ja jälleen saatiin nauttia upeista maisemista nousun aikana. Laskuvaihtoehtoina oli sekä loivaa kenttää, että jyrkkiä uomia. Ja ylhäällä saatiin vielä nauttia puuterista! Aivan upea lasku, upea reissu ja upea kauden lopetus. Voiko tällaista ollakaan?
Jälkiä lumella
Veikko nautiskelee alkuosan herkusta
Loppuosastakaan ei nyt varsinaisesti mitään valittamista keksi =)
Ja näin siirrymme haaveilemaan tulevasta talvesta, selaamaan vanhoja kuvia, katsomaan laskuleffoja sekä tekemään uusia suunnitelmia...
HEA! HEA! HEA! HEA!
Me hoilattiin hiljaa
ja vuonolla virtemme soi.
Sen kertasi kaiku,
ja puseron sisältä
lehahti lentoon
se aamuinen koi.
Elämme, kuolemme.
Rannoilla vuolemme
lastuja laineisiin.
Huutoihin vastaamme.
Lauseita lastaamme
henkiin ja aineisiin
No comments:
Post a Comment