Vesi ja frisbeet lensivät Kustavissa

Paljon suunniteltu Kustavin leireily toteutettiin heinäkuun puolivälissä. Helsingistä lähdettäessä satoi kaatamalla vettä. Siitä huolimatta tunnelma autossa oli huipussaan ja kaikki odottivat innokkaina tulevaa viikonloppua, vesisateesta ei kukaan tainnut edes mainita.

Saapuessamme Lootholman leirintäalueelle ei sateesta ollut enää tietoakaan. Pystytimme Kallen kanssa oman Akkamme, ja sen jälkeen katselimme kun Iina ja Ale pystyttivät omaa lainatelttaansa. Lopulta menimme auttamaaan ja teltta saatiin pystyyn. Yö hämärsi jo, mutta innosta hihkuen pojat halusivat heittää kierroksen 50 metrin päästä alkavalla frisbeegolf-radalla, joten sinne mentiin. Haastetta riitti, mutta rata oli kiva sen perusteella mitä siellä pimeässä näki =)

Lauantaille oli luvattu sadetta aamupäiväksi, joten ei pidetty mitään kiirettä lähtemisessä. Heiteltiin kierrokset frisbeetä ja tanssahdeltiin slacklinella. Kun sateen kolmeen mennessä piti säätiedotuksen mukaan olla ohi, suunnattiin niihin aikoihin Riskeläisvuorelle. Ilman mitään kiirettä keiteltiin vielä pastat, ennenkuin alettiin etsimään sopivia linjoja kalliolta. Kukaan ei kai ollut huomannut, että se sade ei ollut vielä edes alkanut. Oltiin juuri saatu yläankkurit rakennettua, ja minä ja Kalle laskeuduttiin alas paikkaan, mistä ei edes tiedetty pääseekö sieltä ylös muuten kuin kiipeämällä tai uimalla. Silloin joku aukaisi hanan!

Eikä ollut mikään pieni sadekuuro! KAIKKI kamppeet kastui aivan läpimäräksi hetkessä. Minulla ja Kallella oli suht hyvä sateensuoja kaltevan kallion alla, mutta pian tajusimme että Iina ja Ale seisovat kallion päällä ilman mitään suojaa, eli pois olisi lähdettävä. Kiipesimme Kallen kanssa isoja lohkareita täynnä olevaa halkeamaa ylös ja menimme auttamaan yläankkureiden purkamisessa. Kun olimme autolla läpimärkinä, alkoi sadekin hellittää =D Melko huolimatonta, tai sitten yltiöpositiivista pilvien tulkintaa oli kyllä. Loppuilta sitten grillattiin leirintäalueella ja yritettiin kuivatella märkiä köysiä ja valjaita. Fiilis oli sateesta huolimatta edelleen hyvä ja leireily mukavaa! Teltat oli onneksi pitäneet tuon vesiputouksen ulkopuolellaan!

Vain erityisen positiiviset ja innostuneet kiipeilijät eivät näe tässä tulevaa sadetta! =)


Arvontalaulu raikaa! Kalle lukee topoa ja etsii reittejä.


Sunnuntai valkeni yön hirmuisen sateen jäljiltä aurinkoisena. Kotimatkalla suunnattiin leirintäalueella tavattujen kiipeilijöiden suosituksesta Hopiavuorelle, missä nämä toiset olivat jo muutamia tunteja kiivenneet kun me saavuttiin paikalle. Kamat oli vielä melko kosteat, samoin kallio joissakin paikoissa, mutta viriteltiin köydet reiteille Herpes Simplex (4) ja Lastenhuoneen avaimet (5). Herpes Simplex oli taas sellainen leveäkö nelosen halkeama, mitä on tänä kesänä tullut vastaan useampia. Kaikki hemmetin vaikeita! En tiedä mikä niissä on jujuna, helppoja pitäis olla mutta yhden kolmesta olen päässyt ylös asti, sekin about puolen päivän kiipeämisen jälkeen. Kalle olikin meistä ainut, joka pääsi yhtään reittiä ylös koko reissulla =D Hyvä reissu silti, kiitokset loistoseuralle!!

Kalle liekeissä topittamassa Lastenhuoneen avaimia.


Alen tyyli on hieman erilainen ;o)


Ensi vuonna tavoitteena päästä edes yksi reitti ylös... =)