Pyhä-Luosto Kallen ja Humun seurassa

Suomessa on useita suosittuja vaellusreittejä, jotka yleensä ovat saaneet suosionsa ansaitusti. Suosio tarkoittaa luonnollisesti myös muita reittejä suurempia ihmismääriä koluamassa samoja polkuja, mikä on toisille hyvä syy välttää näitä reittejä kokonaan. Vaelsin Luostolta Pyhälle kesällä 2002 ensimmäisen kerran, ja muistot tuolta vaellukselta ovat hyvät. Kun tänä vuonna tuli tilaisuus vaeltaa sama väli uudestaan, mutta toiseen suuntaan, olin heti valmis lähtemään.

Koirallemme Humulle reissu alkoi seikkailulla heti Rovaniemeltä: Humu ei ollut aikaisemmin matkustanut bussissa. Onneksi kyseessä olikin ihan pieni minibussi, ja meidän lisäksemme yksi matkustaja, joten tilaa oli. Vikajärven kohdalla Humu oli jo nukkumassa bussin lattialla =) Saavuimme Pyhätunturin hotellin pihalle hieman yhdentoista jälkeen, ja aloitimme vaelluksen samoin tein. Odotetusti porukkaa oli reitin alkupäässä runsaasti, ja ensimmäinen eläkeläisten ruskaretkiryhmä tavattiin Isokurun kodalla. Ryhmä tulikin enemmän tai vähemmän meidän perässä aina Karhunjuomalammelle saakka. Porukasta huolimatta meillä oli hyvin tilaa ja aikaa kävellä Isokurun pohjaa ja ihailla jyrkkiä seiniä, pieniä lampia ja Pyhänkasteenputousta. Keli oli hieman pilvinen, mutta onneksi pilvet nousivat koko ajan ylemmäs. Vettäkin heitti sen verran, että viriteltiin sadesuojat rinkoille. Humu oli innoissaan ensimmäisenä menossa, ja auttoi minua kovasti portaiden nousussa kurusta ylös... =)

Kallelta puuttui nousuavut portaissa =)

Isokurun pohjalla. Ja niin, tästä kuvasta ilmenee melko hyvin se väenpaljous mitä siellä oli =)

Karhunjuomalammella pidimme pienen suklaan mittaisen tauon, ja päätimme kävellä vielä Annikinlammen laavulle syömään lounasta. Siitä lähtiessämme ei ennen Luostoa tullutkaan enää vastaan kuin kaksi ihmistä, toinen melkein heti ja toinen vasta lähellä Luostoa. Mutta niin, nälkä oli jo melkoinen Annikinlammelle saavuttuamme, ja ihmetykseni (tai pettymykseni) oli suuri, kun laavua ei näkynytkään. Kyllä se siellä oli viime kerralla! Nyt paikalla oli vain kivenmurikoita, pieni lampi ja kylmä tuuli. Niin, ja nälkä! Humu kävi tyytyväisenä latkimassa vettä lammesta, ja me päätimme ottaa voileivät ja jatkaa kävelyä. Seuraava hyvä evästelypaikka näytti olevan Huttuloman autiotupa nelisen kilometriä eteenpäin. Kaivoimme evästelytarpeet ja taukotakit repuista, ja Humu ehti vikkelänä koirana jo varastaa palasen leivästäni, ennenkuin se katosi parempiin suihin. Hyvin nopeasti olimme taas valmiita jatkamaan matkaa. Puolivahingossa valitsimme tunturin päältä menevän reitin, tasaisemmin tunturin kuvetta kulkevan sijaan, mutta maisemat oli kyllä sen arvoiset. Lopulta päädyimme itse asiassa puolivahingossa kävelemään jokaikisen matkalla olevan tunturin kautta =)

Pilvisestä säästä huolimatta pysähdyimme kerran jos toisenkin ihastelemaan ja kuvaamaan maisemia. Edessä näkyy Noitatunturi, sen takana Kultakero eli Pyhä ja kauimpana Soutaja.

Vesisade alkoi samoihin aikoihin kun saavuimme vihdoin Huttulomalle hieman kolmen jälkeen. Lepäsimme reilun tunnin ja keitimme nuudelit ja kaakaot. Lopulta oli pakko lähteä ulos sateeseen, jos aioimme päästä Kapustan tuvalle ennen pimeää. Kieltämättä Huttuloman laveri houkutteli melkoisesti, mutta siihen jääminen olisi tietänyt hurjan pitkää kävelyä seuraavalle päivälle. Joten sateeseen lähdettiin. Tällä etapilla ei paljon maisemia näkynyt, sillä kipusimme pilven sisällä ensin Huttutunturin rinnettä ylös, sitten hieman alas ja sen jälkeen taas Kapustan rinnettä ylös kunnes tupa ilmestyi eteemme. Vihdoinkin! Olimme kaikki kolme melko märkiä, Humukin oli kuin vesilinko ravistellessaan turkkia. Minkä se onneksi ystävällisesti teki varmaan ensimmäistä kertaa ENNEN kuin tuli sisälle kämppään.

Kello n.18:20, Kapustan tupa vihdoin näkyvissä

Siinä taloksi asettuessamme ulkona tuli pimeä todella nopeasti. Kyllä oli kunnon kämppätunnelmaa, kun saatiin tulet kaminaan, märät vaatteet ripustettua kuivumaan ja sade ropisi kämpän ikkunaan.

Kuva:Kalle

Syötiin ja keiteltiin minttukaakaot. Jo ennen yhdeksää oltiin aivan valmiita nukkumaan. Pari tuikkua jäi palamaan pöydälle ja uni tuli nopeasti. Yöllä huomasin, kuinka pimeää siellä keskellä metsää oikeasti on, kun ei ole mitään valonlähdettä ja taivaskin pilvessä. Heräsin ja avasin silmät mutta en nähnyt kerta kaikkiaan mitään! Kuulin vain kuinka Humu ja Kalle tuhisivat kilpaa, joten minäkin käänsin kylkeä ja jatkoin unia.
____________________


Aamu valkeni Kapustan rinteellä pilvisenä. Meillä oli oikein herätyskello soimassa, koska Luostolle oli sovittu äitin kanssa treffit kolmen-neljän aikaan, ja kilometrejä oli vielä taitettavana yli 15. Mutta eipä sitä kelloa tarvittu, sillä erehdyin kääntämään vielä viimeisen kerran kylkeä ja Humu tuli tökkimään minut ylös. Keiteltiin aamuteet, siivottiin tupa ja yhdeksän aikaan oltiin pihalla lähtövalmiina. Todella hyvä kämppä oli yöpyä kahdestaan tuo Kapusta, vaikka se virallisesti onkin vain päivätupa.

Kalle ja Humu valmiina toisen vaelluspäivän seikkailuihin

Annoimme Humun juoksennella vapaasti alkumatkan, kunnes se löysi jostain pikinokan kaverikseen, varmaankin jonkun metsästyskoira, joka oli ottanut vähän isomman lenkin tänä aamuna. Pikinokka ei antanut kiinni, vaan lähti painelemaan tulosuuntaamme, joten otimme vain Humun kiinni ja jatkoimme matkaa. Edelleen oli sen verran pilvistä, että kaukomaisemista ei päästy nauttimaan.

Kuljimme kivikkoisen Latvavaaran yli ja laskeuduimme Pyhälammen viereen, missä oli myös laavu ja päivätupa. Jäimme lounaalle laavulle, ja siihen saapui myös tyttö Ukko-koiransa kanssa. Sen jälkeen alkoikin tanner tömistä, kun koirat kisailivat laavun ympäristössä. Pilvetkin väistyivät, ja juhlistimme auringon esiin tuloa minttukaakaoilla. Todella hyvän näköinen laavu muuten tuolla Pyhälammellakin oli, samoin päivätupa olisi sopinut myös oikein hyvin kahden hengen ja koiran sviitiksi. Melko pian Ukko emäntineen lähti jo jatkamaan matkaa, ja mekin pakattiin reput ja jatkettiin Lampivaaran yli kohti Lampivaaran ametistikaivosta. Nyt olikin askel keveä: reput oli syöty keveämmiksi ja ylimääräistä vettäkään ei enää kannettu. Aurinko lämmitti niin, että takinkin sai heittää pois.

Kaivoksen kahvilan kohdalla nenään leijaili niin ihana kahvin tuoksu, että piti pysähtyä kahveelle. Vielä kun oli yksi pullakin jäljellä, niin saatiin oikein pullakahvit auringossa, mikä nautinto! Kahvin virkistäminä jatkettiin viimeiselle etapille pienen detourin kautta. Edessä oli enää Pikku-Luoston kautta Ukko-Luoston päälle, siitä alas ja sitten hotellille. Viimeiseltä etapilta olikin sitten koko reissun parhaat näkymät! Tuttu eläkeläisten ruskaretkikomppaniakin asteli meitä vastaan. Samoin yksi tuskastunut hirvas, jolla ei vissiin ollu menny kosintapuuhat ihan putkeen. Onneksi se ei innostunut meitä pökkimään! =D

Pikku-Luostolla menossa, edessä näkyy isompi Luosto

Kalle Luoston rinteellä, ja taustalla näkyy meidän reitti Pyhältä asti tuntureita pitkin

Ukko-Luostolta oli onneksi alasmenon helpottamiseksi tehty paljon portaita, 564 kappaletta. Ilman niitä oltaisiin varmaan vieläkin siellä kivikossa! Yhden portaan alta lähti jänis aivan meidän vierestä loikkimaan. Alempana kuultiin myös riekkojen papatusta. Klo 15:30 saavuttiin hotellin pihaan ja julistettiin vaellus päättyneeksi. Hieman haikein mielin, sillä mukavahan tuolla oli kävellä! Marssittiin kuitenkin vielä samoilla vauhdeilla tien yli kaupan pihalle hankkimaan herkkuja, mistä oli jo kävellessä vähän puhuttukin =)

Kilometrejä meille kertyi noin 35, ekana päivänä kävelyä oli n. 5 h ja toisena n. 6 h. Tämä oli hyvä harjoitus tulevia seikkailuja varten, mutta niistä lisää myöhemmin ;)

Suositut vaellusreitit ovat minusta parhaimmillaan tällaisena hiljaisempana aikana, jolloin vastaantulijoita ei ole häiriöksi, ja pääsee rauhassa nauttimaan tiheään pystytetyistä laavuista ja tuvista. Ja suosio kertoo yleensä siitä, että reitillä on oikeasti jotain hienoa nähtävää! Käykää siis ihmeessä kävelemässä Pyhältä Luostolle (tai toisinpäin) jos ette vielä ole sitä tehneet, sillä tämä reitti kuuluu kyllä minusta jo suomalaiseen yleissivistykseen. MENKÄÄ JO!
(Jos on sormi suussa, niin alkuun pääsee Pyhä-Luoston nettisivuilta)