Olen haaveillut seikkailu-urheilukilpailuun osallistumisesta jo ainakin kymmenen vuotta. Aluksi haave tuntui kaukaiselta, ei ollut paljoa suunnistuskokemusta sitten ala-asteaikana käydyn Oravapolkukoulun, ei ollut maastopyörää - ajokokemuksesta puhumattakaan- ei ollut kuntoa, ei ollut paria, ei ollut rohkeutta hypätä tuntemattomaan.
Sitten aloin käydä iltarasteilla. Jännitin ja sähläsin. Tölväsin ympäri metsiä kauhealla häsellyksellä ja kiireellä, harhailin, löysin vääriä rasteja, joskus nieleskelin itkua ja vannoin etten tule tänne enää ikinä. Välillä onnistuinkin ja se sai yrittämään aina uudestaan. Kesä toisensa perään olen etsinyt rasteja ja hiljalleen oppinutkin jotain. Ainakin hidastamaan vauhtia paremmin suunnistustaitoihin sopivaksi :) Myös harharetkiin ja muihin mokailuihin on tottunut ja nyt niihin osaa jo suhtautua rauhallisemmin.
Siinä sivussa olen harrastanut polkujuoksua, kiipeilyä ja vaikka mitä muutakin urheilua. Tänä keväänä menin viimein maastopyöräilyn tutustumiskurssille ja loput tiedättekin, eli nyt on se pyöräkin ja sillä on rytyytetty muutamia polkuja. Viimeinen palanen loksahti paikoilleen kun viime lokakuussa kanssani Ylläkseltä Hettaan vaeltanut Essikin haaveili seikkailukisoista ja innostui ilmoittautumaan kanssani Snowflakes Seikkailuun, joka järjestettiin tänä vuonna Vierumäellä. Siellä mainostettiin ensikertalaisille soveltuvaa perussarjaa, joka kuulosti siltä että siitä voisi selvitä hengissä. Ja seuraavaksi selviää, miten siinä sitten kävi ;)
Seikkailupäivä 27.8.2016
Viime lauantaina oltiin sitten paikalla hyvissä ajoin noutamassa materiaaleja, eli karttoja ja reittikirjaa joka siis oli ohjeistus siitä, mitä missäkin pitää tehdä. Meillä oli reilusti aikaa suunnitella rastien välisiä reittejä ja suojata kartat kosteudelta. Reittikirjakin luettiin niin monta kertaa että muistettiin se jo ulkoa. Vaan kaikkeenpa ei voinut tietenkään etukäteen valmistautua, olihan kyseessä seikkailu, sillä radan varrella olisi tehtäviä jotka selviäisivät vasta paikan päällä ja itse kisa alkoikin prologilla jonka kulku selviäisi vasta lähtöhetkellä.
 |
| Suunnittelu käynnissä |
Juuri ennen lähtöä jaettiin pienet lappuset nurinpäin jalan alle, ja sen sai katsoa vasta kun lähtö tapahtui. Tiesimme että jotain rasteja pitää etsiä mutta niiden sijainti selviäisi vasta tuosta salaperäisestä lappusesta. Lähtö kuulutettiin ja jännityksellä lappu otettiin käteen tutkittavaksi. Siinä oli viisi rakennusta joista oli joku kulma ympyröity. Siellä olisi siis rasti. Etukäteen jaetusta kartasta taas pitäisi keksiä missä nuo rakennukset olivat. Etsittiin kaikki rakennukset ensin kartasta ja sitten tehtiin suunnitelma missä järjestyksessä rastit haettaisiin. Sitten vaan matkaan.
 |
| Lähtöhetki alkaa olla käsillä, nyt jalka tiukasti lapun päällä ettei tuuli vie! |
Kun nostin katseeni kartasta, huomasin että lähes kaikki muut joukkueet olivat ympäriltämme jo singahtaneet rasteja hakemaan. Ei se mitään, nyt oltiin mekin valmiita ja päästiin matkaan. Kaksi ensimmäistä rastiamme löytyivät rakennusten katoilta ja pääsimme kiikkumaan ritiläportaita ylös ja alas. Onneksi loput rasteista olivat tukevasti maan tasalla eikä tarvinnut kaikkien rakennusten päälle kiivetä. Sitten vaan juostiin takaisin vaihtoalueelle ja vaihtoleimauksen kautta varsinaisen juoksuosuuden rasteja etsimään. Jarkko oli vaihtoalueella ja huuteli että hyvin menee.
 |
| Mediumsarjalaiset kierreportaissa. Kuva Team Snowflakes |
Heti ensimmäisellä rastilla oli vuorossa melontatehtävä, joka suoritettiin inkkarikanooteilla. Meloen piti hakea vain kaksi rastia, mutta ne olivat pitkulaisen järven vastakkaisissa päissä. Nopeasti huomasimme valinneemme melkoisen kiikkerän kanootin, eivätkä myrskylukemiin yltyvät tuulenpuuskat tietenkään helpottaneet tehtävän suorittamista. Onneksi alkumatka oli myötätuulta niin saimme hieman totutella kanootin käyttäytymiseen ennen vastatuuleen melomista. Ja onneksi käytiin kesällä edes se pari kertaa harjoittelemassa inkkarimelontaa! Järven toisessa päässä jouduimme jonottamaan rastille pääsyä melko pitkään, osalla joukkueista oli vaikeuksia saada kanoottia rastille ja muut odottivat sillä aikaa kiltisti jonossa, vaikka siinä sivutuulessa se ei ollutkaan ihan yksinkertaista. Me saatiin paatti onneksi rastin luo heti ekalla yrityksellä. Lopulta melontaosuus meni kyllä tosi hienosti, puskettiin vaan päättäväisesti vastatuuleen ja taidettiin siinä mennä parista joukkueesta ohikin. Ei tosin ollut meloessa aikaa juoda eikä syödä, kuten olimme etukäteen suunnitelleet, vaan tahti oli pidettävä rivakkana koko ajan.
 |
| Joku toinen joukkue tulossa meloen rastille. Kuva Team Snowflakes |
Melonnan jälkeen lähdettiin taas jatkamaan suunnistusta. Käveltiin aluksi pitkän matkaa ja natustettiin energiapatukkaa, sillä reissussa oltiin oltu jo 1,5 tuntia. Suunnistus oli helppoa kuten oli perussarjalaisille luvattukin ja hölköteltiin rauhallisesti eteenpäin ylämäet kävellen. Viimeisellä rastilla oli jälleen tehtävä jota hieman etukäteen jännitettiin koska nähtiin kartasta että se sijaitsi mäkihyppytornilla. Olin lähes varma että kyseessä olisi ollut köysilaskeutuminen, mutta tehtävänä olikin vain boulderoida sivusuunnassa mäkihyppytornin juureen kiinnitetyt otteet, ehkä joku viiden metrin matka. Sehän meni helposti ja niin päästiin jatkamaan taas vaihtorastin kautta pyöräilyosuudelle.
 |
| Vaihtoon tulossa hyvillä fiiliksillä |
Heti pyöräilyn alussa huomasimme yhden tiimin tien sivussa pyörän kimpussa ja pysähdyimme kysymään oliko kaikki hyvin. Pyörästä oli irronnut ketjut ja jonkun onnettoman sattuman kautta ne olivat vielä jääneet omituisesti jumiin. Tarjosimme käsiä avuksi ja lopulta saimme yhteistuumin ketjut irrotettua jumista ja takaisin paikoilleen. Voin kuvitella, miten kamala tilanne ja siinä on varmaan jo toisella joukkueella käynyt mielessä että tässäkö tämä nyt oli. No, onneksi saatiin ongelma korjattua ja hekin saivat jatkaa seikkailua hyvällä menestyksellä maaliin asti :)
Minulla oli pyörässä ensimmäistä kertaa karttateline kiinni ja kieli keskellä suuta yritin lukea karttaa pyöräilyn lomassa. Onneksi reitti oli helppo ja rasteille päästiin ihan mukavan vauhdikkaasti. Essille myös kymmenen pistettä hienosta maastoajosta hybridillä! :D Pyöräilyn lomassa oli vielä kaksi tehtävärastia, joista ensimmäisellä kuljetettiin ilmapalloa käsissä pompottamalla metsässä ja toisella piti hypätä järveen. Ilmapallotehtävä oli haastava siinä tuulessa, ja yksi meillä menikin rikki ja jouduttiin kerran aloittamaan koko rata alusta. Uintitehtävä olikin sitten jo viimeinen rasti ennen maalia, ja siinä piti vain hypätä järveen ja uida muutaman metrin matka laiturille. Järveen mentiin vauhdikkaasti ilman sen kummempaa miettimistä ja sitten vain vauhdilla maalia kohti!
 |
| Vielä yksi leimaus ennen maalia |
Tästä seikkailusta lähdettiin kotiin voittajafiiliksissä, iso kiitos järjestäjille toimivasta tapahtumasta ja positiivisten kokemusten mahdollistamisesta myös meille noviiseille! Ajallisesti seikkailumme kesti 3 h 9 min 56 s ja sijoituksemme sarjassa oli 15/37 ja naisjoukkueista olimme viidensiä. Kaikki meni kyllä niin hienosti kuin vain kuvitella voi ja nyt tätä haluaa tietysti lisää...! Team Rasti-Sorsat kiittää ja vaappuu kohti uusia seikkailuja ;)
t. Kaisa
P.S. Seuraavat seikkailut alkavatkin jo loppuviikolla, kun lähdetään Jarkon kanssa vihdoin kohti pohjoista ja syysvaellukselle! Siitä lisää myöhemmin!
No comments:
Post a Comment