Alkukesän reppujuttuja

Hops vaan, kesä on hurahtanut ohitse ja töissä tapahtuvan ruudun tuijottelun lisäksi en ole löytänyt inspiraatiota istuskella kotona läppärin ääressä. Tehdäänpäs siis pieni yhteenveto siitä, mitä alkukesän aikana on puuhattu reppu selässä. Vaeltamassa ei olla käyty, ja rinkka on korvattu melko paljon kevyemmällä repulla. Ulkoilmassa ollaan kuitenkin viihdytty, eväitä on syöty ja kartanlukutaitojakin on harjoitettu :)


Toukokuu: rogaa ja pimeäsuunnistusta

Vappua edeltävänä lauantaina avattiin kesän seikkailu- ja metsässärymyämiskausi Salpaus-Rogainingissa, joka käytiin tänä vuonna Pyhäntaan ja Lahden välisissä metsissä. Kyhättiin kuudelle tunnille hyvä suunnitelma, mikä myös pystyttiin toteuttamaan. Rastit löytyi aika hyvällä tatsilla, ja pieni harhailuhan nyt kuuluu vähän lajin luonteeseen. Ainakin tässä joukkueessa ;) Maaliin tultiin tällä kertaa aika rauhassa, ei ollut ihan minuuteista kiinni sinne ehtiminen, ja sijoitukseksi saatiin 720 pisteellä 14/23.

Iloiset Sorsat rogaamassa

Salpauksesta meni muutama viikko, kun päräytettiin Essin kanssa jo seuraavaan pusikkoon, tällä kertaa pyörillä Fillarirogainingin merkeissä Laukaan suunnalla. Tämä oli eka kerta rogainingia pyörillä, eikä meillä ollut oikein käsitystä siitä, miten sitä kannattaisi pyörälle suunnitella. Tehtiinkin aika ylimalkainen suunnitelma neljälle tunnille, ja loppupuolelta päädyttiin jättämään aika monta tarjolla ollutta rastia välistä. Maaliin kuitenkin ehdittiin noin 5 minuutin marginaalilla ja sijalle 8/10. Pääasia kuitenkin oli, että vietettiin mukava ja aurinkoinen päivä pyöräillen ja saatiin vähän lisää kokemusta maastoajosta :)

Fillarirogan ennen-jälkeen kuvat. Maalikuva järjestäjältä.

Toukokuussa käynnistyi kunnolla myös iltarastikausi, ja kesäkuussa kolkutteleva Jukola motivoi pimeään metsään jopa muutamana arki-iltanakin. Ensimmäiset pimeäsuunnistukset oli juuri niin epäselvää, kuin tämä Yökupin lähdöstä otettu kuvakin.

"Mikä rasti teillä on hei?!"

Kesäkuu: Lahti-Hollola Jukola ja Aulanko Tower Trail

Yksi kesän ehdoton kohokohta oli Jukola. Tänä vuonna se järjestettiin vielä melkein kotimaastoissa, sillä kisakeskus sijaitsi viiden kilometrin päässä meiltä. Suunnistusmaastot oli silti aivan uusia, osittain Puolustusvoimien alueella ja siksipä en ollut siellä aikaisemmin liikkunut. Olin lupautunut kaveripiiristä kasatun joukkueemme aloittajaksi, ja lähtö sekä pimeäsuunnistus jännitti aivan tolkuttomasti.

Aurinko laskee, tomu nousee, Jukolan lähtö lähestyy!

Lähdön tunnelma oli aivan huikea ja jännitystä oli kovasti ilmassa siellä takarivissäkin. Eniten jännitti etukäteen se, ehdinkö taitella kartan auki ja saada itseni paikannettua lähtösuoran aikana, vai jäänkö viitoituksen päähän harhailemaan. Viime minuutilla jännitin lähinnä sitä, kuinka sankan pölypilven läpi saa takarivien suunnistajat juosta. Lopulta lähtö meni ihan hyvin, selvisin pölypilvestä ja viitoituksen lopulla tiesin jo ainakin suunnilleen mihin jatkan.

Hitaammilla spurttaajilla oli jo ihan mukavasti tilaa juosta. Kuvittelen olevani tämän kuvan vasemmassa laidassa. Kuva: Harri Hytönen

Pelkäsin niin paljon tippuvani kartalta, että en ruvennut peesaamaan ketään tai lähtenyt yhdessä suunnistavien ryhmien mukaan. Olin niin keskittynyt, että minulta taisi hädin tuskin saada vastausta ne muutamat rastikoodien tai "näytä missä ollaan"-kyselijät. Yhden isomman pummin tekaisin, mutta keksin onneksi aika nopeasti sijaintini ihan itse ja lähdin jatkamaan matkaa kohti rastia. Suunnistin välillä pitkältäkin tuntuvia aikoja yksin pimeydessä, näkemättä yhtään ketään, välillä taas osuin seuraavien osuuksien kärkisuunnistajien reitille ja välillä näin jossain kauempana pitkiä kiiltomatoletkoja. Huiput painelivat ohi vasemmalta ja oikealta niin että sammalet vain sinkoilivat ja voi sitä ilmassa leijuvan pölyn määrää! Maasto oli tuolloin tosi kuivaa ja pimeässä otsalampun valokeila täyttyi toisinaan juoksijoiden nostattamasta pölystä niin, että näkyvyys oli aivan olematon.

Pölyistä pimeyttä. Kuva: Kimmo Hirvonen

Rymysin vaihtoon ja lähettämään Jarkon metsään lopulta ajassa 2:46 lopen uupuneena ja ääni pölystä käheänä, mutta äärettömän tyytyväisenä! Minä teeeeein sen!! Pääsin alle tavoitteenani olleen kolmen tunnin! Koko meidän joukkue veti omat osuutensa hienosti, ja kaikki taisivat olla aika fiiliksissä kokemuksesta. Suunnistajan joulu, todellakin!

Joukkue 1663, Kaukametsän kuukkelikokoelma

Jukolan lisäksi kävin hölkkäilemässä kesäkuun viimeisenä viikonloppuna Aulanko Tower Traililla. Tänne ei ollut mitään sen suurempia tavoitteita, muuta kuin nauttia polkuhölkästä ja pitää vauhti maltillisena seuraavan viikonlopun Marski Challengea ajatellen. Menin lyhyemmän noin 13 km reitin ja kaiken alkukesän suunnistuksen jälkeen nautiskelin siitä, kun voi vain mennä ilman suurempaa aivotyöskentelyä. Polkukin tuntui tasaiselta :) Ajaksi sain 1:37 ja se riitti sijalle 17/54, aivan mainiota.

Maalituuletukset ja karvainen kannustaja

Loppukesä on mennytkin vähän seikkailullisemmissa merkeissä, mutta kirjoitan näistä varsinaisista kesäseikkailuista lisää seuraavalla kerralla.

Ja loppuun vielä retkiyöhaasteen saldo tällä hetkellä: 17
Kaksi yötä lisää tuli Jukolasta, missä nukuttiin yksi yö teltassa, tai kuka nukkui, kuka ei, teltta oli kuitenkin pystytettynä ja yö vietettiin ulkoilmassa :D