Eilen ajeltiin Kallen kans Courierilla Serfaukseen. Pienten suunnistusvaikeuksien jälkeen alkoi löytyä tuttuja maamerkkejä, eli "se" serfauksen kuru. Ylhäältä lumi näytti hyvältä, yleensäkin se maisema sieltä rännin suulta on ihan upea. Hetken aikaa vaan hymyiltiin ja hihkuttiin =)
Kalle sai kunnian laskea ekana, ja sinne alas kun se pääsi niin radiosta kuului ekana "eei vitsiiiit!! ihan mahtaavaaaa!!" No sitä se tosiaan olikin! Kurun jälkeen kentän avautuessa etuoikealle koko komeudessaan tuntee itsensä kovin pieneksi. Mahtavat vuoret..ei voi kun kunnioittaa ja todella paljon.
Kentän jälkeen kun suunnistettiin alaspäin, kolme gemssiä laukkaili vuoren harjannetta ylöspäin, helposti, ketterästi, kauniisti. Ihana näky.
Haikki takaisin rinteelle oli ihan ok - mun mielestä...Kalle tuli perässä ja upposi puolet syvemmälle hankeen..Mutta taisi olla haikki laskun arvoinen, sillä ehdittiin harjanteelle vielä toisenkin kerran ja laskettiin seuraava kuru alhaalta katsottuna vasemmalta. Astetta jyrkempi ja kuumottavampi, lumi ei ollut ihan niin hyvää mutta adrenaliinin ja laskun kannalta ihan parhautta silti!! Ihan paras päivä <3
On se vaan ihan mahtavaa löytää itsensä joka aamu tällaisten upeiden vuorten keskeltä. Ja päästä vielä kokemaan näitä juttuja jonku ihan mahtis tyypin kanssa <3
No comments:
Post a Comment