Koska pääsimme eilen nukkumaan aikaisemmin, päätimme herätäkin hieman aikaisemmin eli rannekello piippasi klo 6:30. Kun kömmin teltasta ulos, mikään maisemassa ei ollut muuttunut illasta. Pilvet olivat edelleen matalalla, ehkä jopa matalammalla kuin illalla. Aurinkoa ei siis näkynyt ja hetken jo epäilinkin, oliko sittenkin vielä ilta.
 |
| Aamu se on |
Aamutoimien aikana pilviverho kuitenkin hälveni hieman Sälkan suunnalla, missä näytti paistavan aurinko. Klo 8:20 olimme valmiita lähtemään, ja samoihin aikoihin alkoi mountain housen aamupuuro pistellä mahassa ikävästi. Pystyin kuitenkin kävelemään, joten ei muuta kuin vuoren valloitukseen vain.
Tjäkta Passin ylitykseen meni kaiken kaikkiaan vajaa pari tuntia, eikä nousu ollut ollenkaan paha vaikka mahaan sattuikin. Ylhäällä oli pieniä lumikenttiä, missä piti tottakai käydä laskemassa vähän mäkeä. Käytin mäenlaskuun safety tagia kun se oli siinä helpoimmin saatavilla ja ihan sopivan kokoinenkin. Mäenlasku piristi mieltä siinä määrin, että mahakipukin unohtui joksikin aikaa. Korkeimmalla kohdalla, joka oli samalla koko vaelluksen korkein kohta, aurinkokin murtautui pilvien läpi.
 |
| Suurin osa noususta takana! |
 |
| Mäenlaskupuuhissa |
 |
| Reissun korkein kohta näkyvillä mökin kohdalla, hurraa! Kuva: Kalle |
 |
| Aurinko armas |
Tjäkta Passin jälkeen koko loppuvaellus tulisi olemaan suurin piirtein alamäkeä. Heti alussa meiltä otettiin kyllä luulot pois, sillä polku oli kuitenkin melkoisen vaikeakulkuista kivikkoa, missä ei kyllä sitä polkuakaan juuri erottanut. Täällä toisella puolen vuoria ei ollut taivaalla pilven hattaraakaan, ja alaspäin laskeutuessa myös lämpötila kohosi samaa vauhtia. Ohitimme Tjäktan vuoristomajan, ja jatkoimme eteenpäin Tjäktan checkpointille, missä olimme klo 11:50.
Jäimme checkpointille lounastauolle. Minun maha ei vaan enää suostunut ottamaan vastaan yhtään retkimuonaa pussista. Jo pelkkä pussin näkeminen aiheutti ikäviä väänteitä vatsassa, puhumattakaan ruuan tuoksusta! Tein kuitenkin pussillisen ruokaa ja yritin tsempata itseäni ajattelemaan kuinka hyvää se varmasti olisi. Muutamia lusikallisia sainkin alas, mutta sen jälkeen mikään ei enää auttanut. Edes suklaapatukka ei meinannut kelvata (meni siis lopulta kuitenkin, niin paha tilannehan olisi vaatinut jo välitöntä evakuointia!) En aivan itsekään tiedä mikä tuli, aivan täydellinen ja yhtäkkinen stoppi retkimuonalle. Ei kovin hyvä juttu, kun maaliin oli vielä vajaa 50 kilometriä jäljellä!
 |
| Ollaankohan maassa vai kuussa? |
 |
| Matka jatkuu, tätä laaksoa muuten riittää moneksi päiväksi! |
 |
| Tjäktan checkpoint. Kuva: Kalle |
Jatkoimme lounaan jälkeen, varmaan noin klo 12:50, tavoitteena päästä vielä 12,5 kilsaa Alesjauren checkpointille yöksi. Aurinko porotti edelleen pilvettömältä taivaalta, laakso edessä näytti aivan loputtomalta, ja jalat alkoivat mennä veteliksi kuumuudesta ja vähästä energiasta johtuen. Tältä väliltä ei ole kovin hyviä muistikuvia. Oli vain hemmetin kuuma, heikko olo, ja kävelin eteenpäin kuin unessa. Polku jatkui ja jatkui, eikä lepotauot mainittavasti parantaneet oloa. Alesjauren checkpointin jo näkyessä oli vielä pakko pysähtyä istumaan hetkeksi.
 |
| Jostain matkan varrelta, kivat maisemat on näköjään ollu! |
 |
| Joku tauko päättymässä tahi alkamassa. Kuumuuden ja muiden päivän kärsimysten mukaan nimesin laakson Kuoleman Laaksoksi, vaikka ihan kivaltahan se sielläkin näytti. Kuva: Kalle. |
 |
| Vähän helpompi vesistönylitys tällä kertaa. Aina jaksaa tuulettaa kuvalle! =) Kuva: Kalle |
 |
| Alesjauren checkpoint näkyy mäentöppyrän päällä, viimeinen tauko menossa. |
Lopulta könysin checkpointille kellon lyödessä aika tasan 18:15. Vieläkään ei ollut nälkä, mutta heikotti kyllä ehkä enemmän kuin koskaan. Patistin kuitenkin itseni saunaan, mikä oli muuten mielenkiintoisen ahdas sekasauna yhdessä ruotsalaisten sankarispoikien kanssa. Oli siellä myös joku meän kieltä puhuva vanhempi nainen. Muut kävi uimassa, mutta mulle iski yhtäkkiä päälle hirveä tärinä ja palelu. Jotenkin selvisin saunalta takaisin pihapiiriin ja revin kuin horkassa päälle lähes kaikki lämpimät vaatteet mitä löysin rinkasta. Muut hengaili vielä lähes shortseissa ympärillä. Nappasin hädissäni särkylääkettä, ja tärisin pihalla ihanan tiimimme hyvässä hoidossa. Iina keitti minulle lämmintä vettä ja Kalle haki porokebabbia mitä myytiin checkpointilla. Sain vielä panadol hottia ja sipsejä majan kaupasta, ja olo parani aika nopeasti. Selvisin siitä sitten pikkuhiljaa ylös ja jalkeille, ja jaksoin kävellä muutaman sata metriä eteenpäin, mihin pystytimme leirin yhdeksän maissa illalla. Noin 20 kilometriä kertyi taivalta tälle päivälle, aikamoinen suoritus koko joukkueelta siinä kuumuudessa!
Heikko olo tuli niin nopeasti, etten oikeastaan edes tajunnut huolestua vaelluksen mahdollisesta keskeyttämisestä, kun keskitin vain voimani checkpointille pääsemiseen. Nukkumaan mennessä taas olo oli jo sen verran parantunut, että ajattelin positiivisesti pääseväni kyllä maaliin vaikka vähän sairaanakin. Mutta täytyy myöntää, että olihan siinä pihalla täristessä muutamia aika synkkiä hetkiä. Viimeisenä oli kuitenkin taas positiiviset ajatukset päässä: eihän tässä ole enää kuin 35 kilometriä, eli vajaa maraton jäljellä! Heleppua ko heinänteko!
 |
| Auringonlasku Alesjauren leirissä. Kuvan otti Kalle, minä olen varmaan tässä vaiheessa jo onnellisesti unten mailla =) |
No comments:
Post a Comment