Reppu selässä: Retki yön varjoihin ja usvaneitojen tanssi

Olen kuuhullu. Okei, sillä tavalla sopivasti, olenhan kuullut paljon pahemmistakin. Heistä ei sen enempää, mutta monesti olen minäkin valvonut tunteja öinä, jolloin täydellinen ympyrä valaisee taivaalla niin, että metsä on yölläkin täynnä varjoja. Olen myös seisonut vapaaehtoisesti vartiossa noina öinä, tai vain istunut kotipihalla ihastuksen vallassa kolkon kylmässä yöilmassa. Muutamia vuosia sitten olin myös hiihtelemässä ja laskemassa Äkäskerolla tuollaisena yönä (Magic & moonshine), ja siitä lähtien olen halunnut raahata myös armaan avomieheni ihastelemaan tuota taikaa.

Kuukalenteri näytti täysikuuta maanantaille, mutta arvelin lauantai-sunnuntai välisen yön olevan jo riittävän lähellä kuutamon ihasteluun. Kun säätiedotekin lupasi kirkasta yötaivasta, päätimme suunnata yöksi meiltä kivenheiton päässä sijaitsevalle Kytäjä-Usmin retkeilyalueelle, ja siellä jo kesällä löydetylle, hienolla paikalla sijaitsevalle Kiiskilammen laavulle.

Kun parkkeerasimme auton lauantai-iltana päivän viimeisillä valoisilla hetkillä Jaanankallion tutulle parkkikselle, oli taivas tietysti täysin pilvessä. Optimistisena, tai sitten repuissa olevien herkullisten retkieväiden motivoimana, totesimme vain taivaan olevan juuri nyt pilvessä ja lähdimme taivaltamaan kohti laavua. Valitsimme tällä kertaa aivan uuden reitin, poluttoman sellaisen, sillä halusin käyttää tilaisuutta hyväkseni ja harjoitella pimeäsuunnistusta helpon näköisellä reitillä. Nousimme vastikään harvennetulle harjulle ja sitä kulkiessamme pilkisti kuukin ensimmäistä kertaa pilvien takaa! Valoa oli syksyn aikaisempiin pimeähäsellyksiin verrattuna suorastaan valtavasti ja rauhallisesti edeten suunnistimmekin tyytyväisyyttä puhkuen aivan nappiin.

Illan aikana kuu-ukko esittäytyi silloin tällöin, lampi oli peilityyni, nuotio loimutti ja eväät maistuivat. Puolen yön aikaan sankka pilviverho sinetöi meille pitkät ja rauhalliset yöunet, ja aamulla saimme ihastella hypnotisoivaa usvan tanssia edelleen tyynen lammen yllä. Tikka naputti tahtia rannan tuntumasta. Kun lopulta maltoimme lähteä, saimme kävellä takaisin aivan ihmeellisen kirkkaassa ja valkeassa maisemassa.

Todella voimaannuttavat 12 tuntia ja risat ihan kotinurkilla, suosittelisin kenelle tahansa. Etenkin niille, jotka valittaa tuosta pimeydestä, täähän on yksi parhaista vuodenajoista!