Sateessa ja sumussa (5)

29.8.2015

Aamuyöllä rupesi sade ropisemaan telttakangasta vasten. Sääennuste taitaa siis pitää paikkansa. Aamun tultua loikoilimme vielä makuupusseissa jonkun aikaa ja ajattelimme toiveikkaana, että ehkä sade loppuu, niin kuin eilenkin. Ropina vain koveni. Okei, kai se on hyväksyttävä että tänään sataa. Pyyhittiin sisäteltan hieman kostunut pinta huolellisesti kuivaksi ja käärittiin sitten sisäteltta kasaan. Sitten meillä olikin mukavasti tilaa suorittaa aamutoimet teltan sisällä. Siellä oli mukavan lämmintä ja kuivaa, eikä pidetty mitään kiirettä aamupalalla. Aamusta tulikin oikein rento ja leppoisa.

Lopulta oli kuitenkin vääntäydyttävä ulos sateeseen ja tuuleen. Karttaa sai lukea melko kauan, että hahmotimme lyhyimmän reitin Kultalaan soiden muodostamasta labyrintistä. Lähdettiin tallustamaan ja tuuli vihmoi sopivasti sivusta vettä hupun sisälle, vaikka kuinka yritti kiristää hupun reunaa. Toisaalta tulipahan kylmästä vedestä naamalle sen verran virkistystä, että luulisi pysyvän skarppina :)

Ensimmäisen suon laidoilta. Siinä sitä on kilometritolkulla, täällä olisi varmaan suht helppoa hiihdellä talvella!

Täällä takin sisällä on ainakin vielä ihan kuivaa!

Kuljimme periaatteessa kohti Alimmaista Appislompoloa, mutta siinä matkalla sai kiertää melkoisen monta suota ja korpea. Kuljimme metsässä toista tuntia pelkällä suunnalla, jonka pitäminen pieniä korpinotkoja kierrellessä kävi aivan työstä ja alkoi jo vähän väsyttämään. Yhtäkkiä tupsahdimme joen rantaan, joka vähän hämmensi kun sellaista ei pitänyt tulla vastaan. Mutta pian huomasimme olevamme Riekkojoen varressa eikä juurikaan reitiltä sivussa.

Kahlasimme Appisjoen yli heti Appislompolon eteläpuolelta. Edelleen satoi vettä. Ylityspaikan vieressä oli joessa heinikkoa, mistä uiskenteli pari sorsaa katsomaan mitä me oikein puuhaamme. Muutama kalakin näytti hyppelevän. Ei huvittanut olla pitkään paikoillaan, sillä kylmä tuli nopeasti, joten otettiin jälleen uusi suunta ja eikun soita kiertelemään.

Alimmainen Appislompolo ja siitä laskeva Appisjoki. Ja sorsien piilopaikka :)

Kova virta, liukas pohja ja suuret kivet antoi haastetta

Jossakin vaiheessa, kun kiersimme yhtä melkein pari kilometriä pitkää suota, huomasimme sateen tauonneen, hurraa! Koko päivänä ei ollut huvittanut ajatus pysähtymisestä ja lounaan tekemisestä, mutta nyt oli niin nälkä, että istuttiin hetkeksi ja syötiin parit näkkärit kaikilla mausteilla. Oi oi, niin hyvää ja kyllä maailma parani heti! Ilmeisesti oltiin kuitenkin levätty taas tarpeeksi, sillä pian sade alkoi uudestaan ja niin sitten mekin jatkettiin varvikossa kahlaamista. Oltiin katsottu kartalta mahdollista yöpaikkaa yhden pikkupuron varresta, mutta se oli niin kamala ryteikkö, täynnä polttiaisia, ettei sitä kelpuutettu leiripaikaksi. Käveltiin pikkupuron laitaa edes takaisin, kun koitettiin katsoa sopivaa ylityspaikkaa. Puron leveys oli juuri ärsyttävä: sen yli olisi melkein voinut hypätä, mutta ei kuitenkaan rinkan kanssa. Ja laidat hirmuisen syviä. Olin jo aavistuksen epätoivoinen, kunnes Jarkko pongasi sopivan mutkan, mistä päästiin yli. Kengät pois, viisi askelta ja kengät takaisin jalkaan :) Yksinkertainen suoritus, mutta väsyneenä niiiiin ärsyttävän työläs!

Seuraavia mahdollisia leiripaikkoja pystyi kartalta vain arvailemaan, mitään selkeää ei näkynyt, joten jatkoimme vain suunnassa alkuperäisen suunnitelman mukaan. Ja toivoimme että joku sopiva pikkupuro, mikä on niin pieni, ettei sitä ole kartassa, tulisi pian vastaan. Vajaan kilometrin jälkeen ylitimmekin taas erästä suota pientä kannasta pitkin, ja siellä huomasimme pienen puron josta juuri ja juuri saisi ongittua vettä. Totesin veden hyvänmakuiseksi ja suon laidalta löytyi kankaalta onneksi myös sopiva telttapaikka. Se riitti meille tänään vallan mainiosti. Vajaa yhdeksän tuntia rämpimistä ilman ruokataukoa oli nyt suoritettu, tuli melko rankka päivä. Onneksi sade oli jo hellittänyt tässä vaiheessa. Kyllä maistui ruoka ja kelpasi lämmin makuupussi, ei jaksettu edes tulia tehdä kun uni kutsui.

Metsäleirissä suon laidalla. Ei vedä vertoja aikaisemmille maisemaleireille, mutta kyllä tätäkin etsittiin kauan!