Kaunis kelkkapäivä

Alkuviikosta täälläpäin oli rapsakka -23 asteen pakkanen ja päiväohjelmassani oli kelkkailua ja reitteihin tutustumista. Sain siis olla koko päivän ulkona uskomattoman kauniissa talvisäässä! Tässä vaiheessa voisin hieman valottaa taustatietona, että karkasin etelän vesisateesta talveksi tänne pohjoiseen. Paikka on tuttu ja rakas ja tänne saapuminen oli kuin olisi kotiin tullut. Ja oikeastaan kyllä tulinkin kotiin! Teen täällä oppaan töitä talven aikana, ja työn tiimoilta kävimme siis myös kelkkailemassa alkuviikosta. Muutaman oravanpyörässä eletyn vuoden jälkeen tämä on minulle toteutunut unelma =) Opashommatkin ovat jossain määrin tuttuja sillä tein niitä opiskeluaikoina useampana jouluna. Ja nyt kun työ liippaa niin läheltä blogin aihepiiriä, ajattelin toisinaan kirjoitella tänne työkuulumisiakin.

Kuva Anthony Oberlin

Ajelimme siis lähitienoon reittejä ja taukopaikkoja läpi koko päivän. Kelkan selässä on minusta mukavaa istua, penkki on pehmeä ja sormet ja varpaat saa pysymään lämpiminä melko helposti. Pienenä istuin paljon isän kelkan kyydissä kun ajelimme pitkin Inaria pilkillä, ja muuallakin viemässä hirville nuolukiviä, metsähommissa ja mitä milloinkin. Erityisesti on jäänyt mieleen kiikkerä ”poro-okkeli”, jonka selästä muistan muutaman kerran päätyneeni hankeen. Joskus jäällä ajaessamme pääsin minäkin ohjaimiin, mihin taisin juuri ja juuri yltää =) Kelkan tuoksu ja ääni tuo minulle aina tosi kotoisan fiiliksen lapsuudesta. Taisin joskus ottaa vauhdissa pienet päikkäritkin ja rakas pehmolelusmurffikin pääsi aika usein kelkkailemaan.

Kelkkailupäivä oli saapumiseni jälkeen ensimmäinen kirkas ja aurinkoinen päivä täällä. Pimeys ei minua oikeastaan haittaa, sillä se kuuluu tähän vuodenaikaan ja on omalla tavallaan ihanan kotoisaa sekin. Silti oli mukavaa nähdä auringonvaloa, vaikkakin se oli vain jostakin etelän suunnasta kajastavia säteitä, mutta silti. Hanki kimalsi ja toisinaan se häikäisi niin, ettei eteensä meinannut nähdä. Pakkasilmassa leijaili keveitä jäähiukkasia, jotka kimalsivat valonsäteiden osuessa niihin. Hengitys höyrysi ja lumi narisi askelten alla. Puut olivat lumisia ja kertakaikkisen kauniita. Joka kerta kun pysähdyimme, puhuimme siitä kuinka hienoa täällä on ja miten mahtavaa on olla täällä ja nähdä kaikki tämä kauneus.

Viimeisten päivänsäteiden valaistessa taivaanrantaa ylitimme kelkoillamme järvenselän. Siinä tasaisella uskalsin minäkin päästellä hieman lujempaa kuin reiteillä. Välit kasvoivat ja tunsin ajavani yksin. Pakkasilma iski vasten kasvoja. Kelkka kiisi pitkin tasaista lunta kohti auringonlaskua, melkein täysikuu nousi taivaalle ja yläpuolellani ensimmäiset tähdet syttyivät juuri. Teki mieli kiljua ilosta ja niin taisin tehdäkin =)

Lopulta ajelimme takaisin kotiin pimeässä. Kuutisen tuntia kelkan selässä auttoi kyllä tulemaan kelkan kanssa tutummaksi. Olen aina ollut sitä mieltä, että en erityisemmin pidä näistä pärisevistä leikkikaluista, sillä olen enemmän hiljaisuuden ystävä. Nyt täytyy kyllä myöntää että nautin silti kelkkailupäivästä suunnattomasti. Illalla raahustin väsyneenä kotiin ja pian köllöttelin onnellisena saunan lauteilla. Hyvä päivä. Ja tästä tulee varmasti hyvä talvi =)