Työkiireitä

Viime viikot on kuluneet hyvin tiiviisti töiden merkeissä. En voi silti valittaa, sillä työkiireisiin on kuulunut mm. lumikenkäilyä asiakkaiden kanssa, koiranpentujen rapsuttelua, porojen taluttamista ja mukavia juttutuokioita eri maista tänne tulleiden ihmisten kanssa. Kellon ympäri liukuvista työpäivistä huolimatta stressistä ei ole kyllä tietoakaan, ja nukun yöni hyvin ja sikeästi. Joulutunnelmaankin on päässyt töistä huolimatta helposti, sillä työpaikallani vilisee iloisia tonttuja :)

Pari päivää ennen joulua oli tähtikirkas ilta ja kuutamo paistoi jo melkein täytenä taivaalta. Pakkasta oli viitisentoista astetta. Lähdin töiden jälkeen hiihtämään ja varauduin otsalampulla, mutta eipä sitä juuri tarvittu sillä kuun valo riitti aivan hyvin. Sain hiihdellä aivan yksin tarunhohtoisen metsän läpi. Välillä oli pysähdyttävä kuuntelemaan hiljaisuutta. Alamäessä annoin suksien vain liukua ja katselin onnellisena ympäröivää hopeanhohtoista metsää, lumisia puita ja taivaalla tuikkivia tähtiä. Nostin kädet ilmaan ja teki mieli kiljua ilosta, mutta se olisi särkenyt hiljaisen metsän rauhan. Olin siis hiljaa ja hymyilin onnellisena. Aivan epätodellinen tunne liukua siellä lumisten puiden keskellä. Kuutamoakin olisi voinut jäädä tuijottamaan vaikka kuinka pitkäksi aikaa. Siitä riittää valoa melkein enemmän kuin päiväsaikaan :)

Aurinko laski täällä viimeksi 14. joulukuuta ja tällä hetkellä eletään kaamosaikaa. Se jää täällä kuitenkin lyhyeksi, sillä saamme auringon takaisin jo ennen vuoden vaihdetta. Mutta alkuun saa olla tarkkana kellon kanssa odottamassa, jos auringon haluaa nähdä. Se nousee ja laskee melkeinpä samantien, noin puolessa tunnissa. Kirkkaalla säällä keskipäivän aikaan nuo valoilmiöt on aivan vertaansa vailla. Harmi, kun en ole viime viikkoina ehtinyt itse juurikaan kuvailemaan, mutta mieleenpainuvia maisemia on tullut nähtyä monena päivänä.

Keskipäivän auringon kajastus horisontin takaa 26.12.2014

Täällä sammutetaan iltaisin katuvalot, mikä on minusta aivan loistava idea. En ole kertaakaan kotimatkallani niitä kaivannut. Usein tietä valaisevat tähdet tai kuu, ja parhaimpina iltoina tulen kotiin niskat kipeinä, kun olen kulkenut koko matkan pää kenossa taivaalla loimottavia revontulia ihaillen. Parasta!