Pakkanen on sen verran lauhtunut, että varpaat tarkenee monoissa! Kävin eilen hiihtelemässä toisella Kesänkitunturin huipuista. Ajatuksena oli vähän päästä ihailemaan auringonlaskun värejä tuolla reissulla, mutta pääsinkin ihastelemaan kevyttä pakkaslumisadetta ja pilvenhöttöröitä. Ei se mitään, kiva niinkin. Lumessa oli selkeä kuori ja sen päällä paikasta vaihdellen 0-15 cm uutta lunta.
 |
| Olen malttamaton, odotan aina hirveästi puurajaan pääsyä ja taidan vähän kiirehtiä sinne. Sitten kun maisemat alkaa aueta loppuu kiire siihen paikkaan :) |
 |
| Välillä maisemia näkyi enemmän, välillä vähemmän |
Huipulla kävi jälleen kerran sen verran viima, ettei siellä kauaa ihasteltu maisemia. Tapasin P-paikalla muitakin hiihtelijöitä, jotka kehuivat Pirunkurussa olleen mukavaa lunta, joten minäkin suuntasin sukseni sinne. En olekaan laskenut Pirunkurua vielä koskaan telluilla. Lumi oli siellä tosiaan pehmeää ja olihan sitä ihan kiva laskea telluillakin! Reunoja ylöspäin mennessä lumesta lohkeili muutamia pieniä laattoja, joten en mennyt kovin ylös. Ennen puurajaa laskin kurusta pois ja loppumatkan yritin kruisailla metsässä. Lumessa oli juuri sen verran kuorta että sukset meinasi lähteä vähän väliä omille teilleen.
 |
| Huippumaisemissa salamyhkäisesti pilviin sekoittuneina Kellostapuli ja Ylläs |
 |
| Pirunkurun yläosasta |
Jo huipulla tulivat mieleeni jälleen Kesängin lätyt ja ajattelinkin poiketa Keitaalle lätylle ja kaakaolle. Vesi kielellä hiihtelin paikan päälle, mutta pettymys olikin suuri kun Keidas oli suljettu! Hörppäsin sitten autiolla pihamaalla kuksallisen teetä ja lähdin maha kurnien hiihtelemään kotia kohti. Lätyt jäi taas seuraavaan kertaan.
- Kaisa
No comments:
Post a Comment