Lumiluola

Olen nukkunut lumiluolassa joskus yli kymmenen vuotta sitten yhdellä talvitaitokurssilla. Muistikuvia on muutamia luolan rakentamisesta sekä siitä, kuinka luolaan menevästä tunnelista muodostuikin liukumäki, josta vieruskaverini luiskahti makuupusseineen pihalle kesken yön. Muistan myös luolan reunalla lepattavan kynttilän ja pienoisen jännityksen siitä, sammuuko se. Ei sammunut ja yö sujui silloin siis muistikuvieni mukaan ihan hyvin.

Nyt halusin verestää muistojani ja muutenkin harjoitella vähän luolan tekemistä, hahmottaa siihen kuluvaa aikaa ja energiaa sekä kokeilla lumiluolassa nukkumista uudelleen. Lumiluolan kaivaminen on minun mielikuvissani ollut vähän sellainen "Plan C", jos tulee hätä eikä muuta vaihtoehtoa enää ole. Mutta eipä se lumiluolakaan aina ole niin yksinkertainen ja helppo, sillä kunnollista sellaista ei näköjään saakaan joka kinokseen kaivettua, ja kaivaminen tosiaan vie joitakin tunteja aikaa ja paljon voimiakin. Ihan viimeisenä vaihtoehtona se ei välttämättä aina siis toimikaan.

Kerron nyt ihan omia kokemuksiani ja ajatuksiani lumiluolan tekemisestä, en ole asiantuntija vaan opettelija joten käyttäkää tarvittaessa lukemisessa jonkunlaista suodatinta. Ja mikäli löytyy tietämystä tai herää ajatuksia tässä pohdittuihin asioihin niin olisi kiva saada kommentteja :)

The kasa. Kaivoin tuolta oikealta puolelta läheltä mäntyä

Kokeilin siis kaivaa lumiluolan mökin pihalle talven mittaan kasattuun lumikinokseen. Lunta siinä oli riittävästi, kasa on arviolta 3 - 4 metriä korkea ja sitäkin leveämpi, ja se on kasattu siihen talven mittaan pihalta auratusta lumesta. Kaivaessa huomasin, että kasan sisältä löytyi erilaisia lumikerroksia, toiset olivat tosi tiiviitä ja toiset taas löysempää lunta. Tämä sai minut hieman epäilemään luolan kestävyyttä, mutta kun innokas apulainen, lapinkoiramme Pessi, oli muutaman tunnin pomppinut ja vähän kaivanutkin luolan katolla eikä sortumisia tapahtunut, arvelin rakennelman riittävän kestäväksi.

Kaivuuapulainen oli tosi innokas, mutta ei aina täysin kartalla siitä mistä kuuluisi kaivaa...

Kaivoin ensiksi lumikasan viereen kuopan miltei maahan asti, jotta saisin luolan suuaukon mahdollisimman matalalle. Sitten hain metsästä risuja, joita työntelin lumikasaan siten, että upotin risut noin 40-50 cm syvälle. Tämän tein siksi, että en vahingossa kaivaisi mistään kohtaa lumikerrosta liian ohueksi. Sitten pääsin kaivamaan itse luolaa, ja tässä huomasin parhaimmaksi tekniikaksi sen, että kaivoin itse "sisällä" eteenpäin ja apukaivaja seisoi ulkona ja heitteli minun ulos työntämiä lumia kauemmaksi.

Kaivoin aluksi sisäänmenokäytävää jonkun matkaa ja sitten aloin tehdä itse nukkumatilaa. Yritin saada nukkumatilan "lattian" noin samalle korkeudelle tai aavistuksen ylemmäs sisäänkäynnin yläosan kanssa (punainen viiva piirroksessani), sekä hieman viettämään oviaukkoa kohden ja suurinpiirtein siinä onnistuinkin. Näin rakennettuna lumiluola on kuulemma lämpimämpi ja hieman oviaukolle viettävä lattia auttaa hiilidioksidin poistumisessa luolasta.

Nukkumatilaan yritin tehdä tilat kahdelle hengelle, mutta kun olin yksin koenukkumassa, totesin että kahdelle tilaa olisi kyllä saanut olla vielä hiukkasen enemmän. Korkeuttakin olisi saanut tehdä vähän lisää, luola oli semmoinen juuri istumakorkuinen, mutta yksin en vain jaksanut urakoida enää enempää. Lopuksi yritin tasoitella luolan kattoa ja seinämiä, koska olin lukenut että epätasaisesta katosta voi alkaa tiputtamaan vettä nukkujien päälle ulkonevista kohdista. Kovin tasaiseksi en kyllä kattoa saanut, ja siinä vaiheessa oli muutenkin jo niin kova nälkä, että viimeistelytöitä ei tehty kovin suurella laadulla. Koko luolan kaivamiseen meni aikaa arviolta kaksi ja puoli tuntia, ja sen jälkeen oli vaatteet ihan märät. Päällä oli kuorivaatetta, joten aluskerrasto säilyi suhteellisen kuivana, mutta päällivaatteet muuttuivat kyllä tosi kylmiksi kastuttuaan ulkopuolelta. Jos meinaa vaelluksella tehdä kaivuutöitä niin melkein kyllä suosittelisin ottamaan mukaan jonkun kuoriasun ihan kaivamista varten, jotta ei sitten palellu luolan valmistuttua.

Tuuletusaukkoja tein kaksi, tuo ensimmäinen ei kai olisi ollut välttämätön mutta puhkaisin sen kun alkoi kaivaessa hiukkasen ahdistamaan. Toisen tein sitten loppuvaiheessa teleskooppisauvalla, missä samalla mittailin että lunta oli luolan päällä vielä lähes puolitoista metriä. Luolan perälle muotoilin vielä pikkuisen hyllyn, mihin laitoin kynttilän palamaan yöksi. En tiedä millainen kynttilä olisi ollut paras, mutta valkkasin jonkun perus ulkokäyttöön tarkoitetun öljykynttilän missä palamisaika riittää varmasti.

Nukkumaan mennessä laitoin lumen päälle ensiksi paksuhkon solumuovialustan (taisi olla jonkunlaista routaeristettä) ja sen päälle ilmatäytteisen makuualustani. Luolassa oli minusta tosi lämmin tuntu jo nukkumaan mennessä, eikä makuupussiin kömpiessäkään ollut mitään kiirettä.

Unihan ei tietenkään aivan heti tullut, mutta oikeastaan oli ihan mukavaa köllötellä lämpimässä ja seurata kynttilän liekkiä lumisella seinällä. Koitin olla ajattelematta sitä lumimäärää yläpuolellani, kuten myös hapen riittävyyttä ja onnistuinkin siinä kai ihan hyvin, sillä jossain vaiheessa nukahdin. Heräilin kuitenkin melko usein tarkistamaan vieläkö kynttilä palaa. Jos kynttilä sammuu, on luolassa liian vähän happea ja silloin pitää joko höönätä ilma-aukkoa suuremmaksi tai siirtyä jatkamaan unia ulkotiloihin. Karmiva ajatus tuo hapen loppuminen, ja sen takia en oikein osaa mieltääkään lumiluolaa muuksi kuin hätämajoitteeksi. En ole ollenkaan varma heräisinkö syvästä unesta vaikka kynttilä sammuisikin.

Kolmisen tuntia nukuttuani heräsin jälleen ja totesin ettei luolassa ainakaan kylmä ole, sillä teki mieli avata makuupussia. Samalla huomasin että kynttilän liekki lepatti voimakkaasti. Tarkkailin hetken tilannetta ja liekki alkoi himmentyä koko ajan enemmän. Sitten se kävi jo melkein sammuksissa, mutta palasi kuitenkin vielä takaisin. Tässä vaiheessa en jaksanut enää alkaa suurentamaan ilma-aukkoa ja kyttäämään sammuuko kynttilä vai ei. Seuraavana päivänä pitäisi kuitenkin herätä töihin joten päätin siirtyä jatkamaan unia sisälle. Myöhemmin huomasin että kynttilä oli palanut epätasaisesti joten lepatus saattoi olla ihan kynttilästäkin johtuvaa.

Ihan kokonaista yötä ei siis tullut lumiluolassa vietettyä ja täytyy sanoa että heräilin niin monta kertaa tarkistamaan kynttilää, että unenlaatu oli tosi huono. Isommalla porukalla voisi ehkä pitää vuorotellen kynttilävahtia, jolloin muut saisivat nukkua levollisin mielin. Kaivaminen oli sen verran rankkaa, että jos meinaa lumiluolasta hätämajoitetta, niin päätös hätämajoittumisesta täytyisi tehdä niin aikaisin, että on vielä voimia luolan kaivamiseen. Yksin oli aika iso urakka, mutta jo yksikin kaveri auttaa projektissa huomattavasti.

Olisi mielenkiintoista kuulla jos muilla on kokemuksia lumiluolan tekemisestä ja siinä nukkumisesta? Onko kynttilä sammunut? Tai onko kukaan käyttänyt tätä oikeasti hätämajoitukseen?


Terveisin,
Ulkoilman makuun päässyt Kaisa =)



P.S. Yöpymishaasteeseen ei yrityksestä huolimatta kertynyt lisäöitä (ehkä tää voitais laskea puolikkaaksi?), ja päätöksemme mukaan autiotupia ei lasketa, joten tilanne edelleen 2/50.