Wednesday, March 2, 2016

Myllyhiihtoa 28 kilometriä

Kiihkeimmän sesongin aikaan Äkäslompolossa järjestetään joka keskiviikko Myllyhiihto. Kovakuntoisimmat hiihtävät Äkäsmyllylle ja takaisin (matkaa tulee reittivalinnasta riippuen noin 40-60 km), mutta on olemassa myös bussikyydillä helpotettu vaihtoehto, missä matkataan bussilla ensin Äkäsmyllylle ja hiihdellään sieltä sitten takaisin. Aikoja ei oteta ja matkan varrella on monta herkkuja pursuavaa latukahvilaa. Alkukauden kiihkeän treenaamisen jälkeen (tässä kohtaa hymyilen hieman ironisesti) piti minunkin uskaltautua kokeilemaan tämä paljon kehuttu hiihtoreissu. Niinpä suuntasin aamulla sukset kainalossa bussipysäkille. Kaksi bussia tuli tupaten täyteen ihmisiä ikähaarukan ollessa karkeasti sanottuna nollasta sataan.

Äkäsmyllylle saavuttuamme porukka lähti ladulle jopa ihmeellisen nopeasti, minä olin lopulta aivan viimeisten joukossa. Ensin piti tietysti käydä katsomassa itse myllyä ja napsia muutamia valokuvia. Paikka oli tosi kaunis hiljaa virtaavine vesineen ja jättimäisen lumikuorman alla taiteilevine puineen, tunnelma oli jotenkin ihanan rauhallinen. Laavukin sieltä löytyi, mutta nopealla vilkaisulla se ei ehkä ole paras yöpymiseen ellei sitten tykkää nukkua vinossa.


Tapahtuman nimi juontaa kuulemma nimensä siitä, että aikaisemmin Äkäslompolosta on todella hiihdetty tänne myllylle viljat repussa jauhamaan ne jauhoiksi (lähde: ööö, muistan vain kuulleeni tämän jostakin, korjatkaa jos olen väärässä). On siinä ollut hiihtämistä ja kantamuksien kanssa vielä. Eikö myllylle ole ollut hyvää paikkaa sitten lähempänä kylää, ilmeisesti ei.

Itse myllyrakennus oli pieni mökki joka nökötti lumikinosten keskellä. Joku kanssahiihtäjistä tiesi kertoa, että mylly odottaa korjausta jotta sillä voidaan taas jauhaa. Toivottavasti sellainen saadaan tehtyä ja tämä hieno paikka ja perinne sekä palanen historiaa säilyy.









Lähettyvillä oli myös Äkäsmyllyn latukahvila, pieni ja symppis sekin.




Päivän ruokalista näytti tältä =)



Olin päättänyt tehdä oikein pitkän lenkin ja kiertää vähän pidempää reittiä tänään, joten suuntasinkin ensimmäisenä kohti Äkäskeroa. Ilmeisesti valitsemani reitti ei ollut se suositumpi, sillä kukaan ei ollut vielä hiihtänyt sitä ja sentään kaksi bussilastillista ihmisiä oli juuri purkautunut ladulle. Mutta ei se mitään, eipähän tarvinut harrastaa massahiihtoa :) Syykin ehkä selvisi muutamien kilometrien jälkeen, kun sain kavuta ikuisesti jatkuvaa ylämäkeä hiki päässä Äkäs- ja Mustakeron väliseen satulaan. Mutta saipa sieltä mukavat laskut sitten alaspäinkin!

Päivä oli melko pilvinen ja avoimilla paikoilla etelästä tuuli jäätävästi. Onneksi reitti meni suurimmaksi osaksi metsän suojissa. Edelleen jaksan ihastella lumista metsää, vaikka olenkin saanut katsella sitä jo monta kuukautta. En kyllästy siihen koskaan. Puut kyyristelevät lumitaakkojensa alla ja näyttävät kumartavan talvea. Pienimmät risut ovat muuttuneet jännän näköisiksi lumiolennoiksi. Jonain päivänä tulee kevät, aurinko paistaa ja sulattelee tykkyjä. Tuuli ravistelee loput lumet ja sitten puut voivat taas suoristaa selkänsä ja kurottaa kohti aurinkoa. Mutta ei vielä. Talven voima on ihmeellinen.





Suuntasin Äkäskerolta kohti Kotamajaa ja sieltä sitten Äkäslompoloon. Menin Niittypirtinkin ohi, mutta en pysähtynyt tauolle. Sinne olis kuitenkin tehnyt mieli jäädä yöksi kuuntelemaan kaminan ääntä. Nyt hiihdin ensimmäistä kertaa Niittypirtin ja Kotamajan välin päivänvalossa, olen hiihtänyt sen jo monta kertaa pimeässä. Ihan mielenkiintoista nähdä maisemat nyt hieman paremmin. Pilvet olivat kyllä edelleen alhaalla, että pitää tulla vielä jonakin aurinkoisena päivänä uudestaan :)

Otin hiihdon treenin kannalta, joten en pitänyt pitkiä taukoja, vaan yritin hiihtää tasaisen hidasta vauhtia koko matkan. Vajaa neljä tuntia siihen meni ja melkein kolmekymmentä kilometriä kertyi mittariin, eli ihan hyvä lenkki tuli, tai pitkä se ainakin oli. Mutta jaksoin ihan hyvin ja onnistuin pitämään sykkeet alhaalla. Viime vappuna henkiin herätelty vanha murtsikkahiihtoharrastus siis etenee, vaikka Finlandian tuloslistoilta ei minua vielä tämän vuoden kohdalta löydykään. Käytiin silti Jarkon kanssa katselemassa ja nuuhkimassa tunnelmia sekä kannustamassa hiihtäjiä viime viikonloppuna - ja mikä tunnelma, on sinne kyllä pakko päästä joskus mukaan!


Reppu selässä tänäänkin :)


No comments: