Talviretkeily ja erityisesti talvella ulkona yöpyminen ovat kiehtovia (ja jännittäviä) ulkoilun osa-alueita, ja seuraavaksi siis ajatuksia siitä. Tammikuun viimeinen viikko oli molemmilla lomaviikko, ja lomanviettopaikkana arvatenkin Äkäslompolo. Tarkoitus oli viettää verrattain rentoa aikaa, joten pääasiallinen majoittuminen tapahtui lämpöisissä sisätiloissa. Vuodenvaihteessa lupasimme kuitenkin nukkua vuoden 2016 aikana yhteensä 50 yötä ulkona, joten näin tammikuun lopulla olisi ehkä syytä saada haaste vireille. Ulkona nukkumisesta talvisaikaan ei ole kummallakaan vahvaa rutiinia, joten päätettiin lähteä harjoittelemaan talvitelttailua.
Äkäslompolon alue tarjoaa mielettömän ulkoilullisen puuhamaan, jonka tarjontaan taas kerran tukeuduimme. Kartalta valittiin kohteeksi Villen kämppä, jotta saataisiin hieman hiihtoa ja päästäisiin eroon asutuksesta. Lisäksi arveltiin kämpän tuovan henkistä tukea teltassa nukkumiseen.
Hiihtomatkaa lumisateessa kertyi menomatkalla suurinpiirtein 15km. Liikkeellelähtö oli verkkainen, joten kämpän saavuttaminen venyi pimeään saakka. Ja taukojakin oli matkalla pidettävä, sillä emme voineet vastustaa Kesängin Keitaan kutsua pysähtyä lätyille. Perillä erähenkisyys hieman lipsui ja päätettiin tehdä kämppään tulet. Oma hommansa siinäkin, koska lunta oli tuprunnut piippua myöten sisään takkaan. Tulen sytyttyä ja nälkää odotellessa päätettiin laittaa teltta pystyyn. Edellisestä kerrasta, kun teltta on laitettu lumelle, on kulunut useampi vuosi, joten pientä hakemista oli. Mukana oli neljä omatekoista "lumilaskuvarjoa", loput ankkurit haettiin halkovajasta. Lopputulos ei miellyttänyt, mutta oli sentään tyydyttävä. Olisin halunnut kankaan vielä tiukemmalle. Pystyisi siinä kuitenkin nukkumaan. Talven hyviä puolia on se, että täysikokoinenkin mies mahtuu teltan apsidiin touhuamaan kunhan vain päättää miten syvän kuopan siihen haluaa lapioida. Ja minähän halusin!
Syötiin päivälliseksi jättiannokset kinkkupastaa tuvan lämmössä ja nautittiin avotakan luomasta tunnelmasta. Kiusaus jäädä sisälle yöksi oli suuri, mutta saimme kuitenkin siirrettyä itsemme ulos ja telttaan. Päivän lumisade oli vaihtunut kuutamoon ja sen kirkkaus ällistytti taas kerran. Lumista satumaisemaa piti ihailla hetki ennen telttaan kömpimistä. Makuupussin lämpöön oli sitten hyvä päättää se retkipäivä.
Yöllä nukutti mukavasti, eikä unenlaatu poikennut kesäkeleistä. Telttakangas oli aamulla herätessämme sisäpuolelta kuurassa ja hieman aprikoitiinkin että mihin rajaan asti kuuran kertymistä voi estää ilmanvaihdolla, ja missä tilanteessa tuo kosteus alkaakin sataa alaspäin? Makuupussit olivat aamulla päältä hieman kosteita tai jotakin kostean ja jäätyneen väliltä. Sekin mietitytti, miten kävisi untuvapussin kanssa jos olisi edessä lisää telttaöitä? Yritimme ravistella pusseista suurimmat jäähileet pois, mutta erityisesti hupun ympärille jäi kuitenkin jäätynyt klöntti, joka ei ehkä enää seuraavana yönä lämmittäisi kuten ilmava untuva. Talvivaeltajat, miten te saatte makuupussin pysymään kuivana?
Aamu oli yhtä verkkainen kuin edellinenkin, joten liikkeellä oltiin vasta puolenpäivän aikaan. Hiihdeltiin samaa latua takaisin, ja pimeän puolelle meni taas, ennen kuin oltiin takaisin mökillä ja saunassa. Lämpötilat reissun aikana vaihtelivat noin -5 ja -10 välillä. Teltassa mukana ollut lämpömittari näytti aamulla nollaa.
No comments:
Post a Comment