Cube-kiertueella rakkautta ilmassa

Taas löytyi uusi laji, joka vie ulos, metsään ja poluille! Ja mennessään! Osallistuin toukokuun puolivälissä Suomen Ladun ja tamperelaisen R-Techin järjestämälle Maastopyöräily tutuksi Cube-kiertueelle Hollolassa. Täällä kiertuetta isännöi paikallinen Tiirismaan Latu asiantuntevine ohjaajineen. (Tähän kirjoitukseen ei liity kaupallista yhteistyötä)

Maastopyöräily on ollut siellä minun haavelistalla jo pitkään. Lajissa minua kiehtoo ehdottomasti eniten luonnossa ja poluilla liikkuminen. Toisena on vauhti, joka toisaalta viehättää ja toisaalta jännittää. Jos kaatuu, niin on mahdollista että jonnekin sattuu. Se kai pitää vain hyväksyä, tai vaihtoehtoisesti unohtaa, mikä voi olla hankalaa tässä vaiheessa ihmisikää, kun itsesuojeluvaisto on alkanut jo kehittymään. Omalla kohdallani taitaa olla kyllä niin, että siedän mustelmariskiä näin vanhempana paremmin. Ja kurssilla minulle selvisi, ettei maastossa tarvikaan aina ajaa täysillä :)

Minulla ei ole omaa maastokelpoista pyörää, mutta kurssin ajaksi saan alleni uudenkarhean, kirkkaan värisen Cube Attention SL-pyörän. Kun nousen pyörän selkään on ensituntuma vakaa ja pehmeä. Ohjaustanko on mukavan leveä ja pyörän selässä tulee heti luottavainen olo. Aluksi kyllä vaihteet tuottavat hieman päänvaivaa. Napsautan aina väärään suuntaan, isommalle ylämäessä ja pienemmälle alamäessä, kunnes keksin itselleni muistisäännön, peukalolla painetaan hätänapista alemmalle vaihteelle. Toimii :)

Emme lähde heti maastoon, vaan saamme totutella pyöriin ja ajamme kaikenlaisia temppuratoja kentällä. On pujottelua, spiraalia, lankkua ja tarkkuusajoa. Olisi kuulemma tärkeää pystyä ajamaan mahdollisimman tarkasti siitä mistä haluaa ja kurssilaiset ovatkin innolla mukana, kieli keskellä suuta. Hauskaa, tämähän on kuin lapsuuden pyöräheppaleikeissä!

Harjoittelemme myös jarrutuksia sekä ylä- ja alamäkien ajamista. Pyörissä on tehokkaat jarrut, ja ne vauhdista pohjaan painamalla pääsisi varmaankin komean ilmalennon siivittämänä pöpelikköön. Muutaman harjoitusjarrutuksen jälkeen tuntuma kyllä löytyy eikä jarruttaminen enää pelota. Ainakaan niin paljon.

Luulin osaavani edes jonkun verran pyöräillä, mutta ekat ylämäet eivät tosiaankaan mene niin kuin Strömsössä, vaan kerta toisensa jälkeen jään puolitiehen raivokkaasta yrittämisestä huolimatta. Ohjaajat tulevat apuun, ja vinkkien avulla pääsen minäkin lopulta ylös saakka. Syke nousee mutta onnistuipas! Alamäki tuntuu muuten pyörän selästä aluksi hirvittävän jyrkältä, ja niitä laskiessa ymmärrän miksi pyörässä on oltava kunnon jarrut, sillä ne pitävät vauhdin nätisti kurissa. Mäet ovat kyllä jännää puuhaa.

Mäkiharjoitusten jälkeen pääsemme tositoimiin ja komea letkamme kaartaa kohti Tiirismaan neulaspolkuja. Kun pääsemme poluille, kaikki muu unohtuu. Huomioni saavat polun kivet, kuopat ja kannot. Kyllä maisemiakin ehtii välillä vilkaisemaan, mutta ennen kaikkea aistin olevani metsässä. Rekisteröin lintujen laulua, metsän tuoksuja ja oksien kevyitä hipaisuja käsivarsissani.

Välillä mennään kuin vuoristoradalla, sukelletaan viileään kuusien varjostamaan suppaan ja välillä ajetaan polkua pitkin aivan järven rannassa laineiden liplattaessa vieressä. Tunne on vähän samanlainen voimaannuttava flow kuin polkujuoksussa, mutta tästä löytyy kyllä enemmän vauhdin hurmaa. Ainakin minun juoksuvauhdeilla :D Eikä mun tarvi olla huolissaan polveni ärtymisestä, vaan saan pitkästä aikaa nauttia poluista täysin siemauksin!

Pyörän selästä asiat näkee taas toisin: toisille tässä on ehkä vain polku, minulle vuoristorata :)

Muutkin taitavat olla haltioissaan, sillä pysähdysten aikana ympärillä näkyy virnisteleviä naamoja. "Onko teillä kivaa?" kysyy ohjaaja, ja virnistelevät naamat nyökyttelevät kilpaa. Kenelläkään ei tunnu olevan kiire pois, vaikka lenkki vähän venähtääkin. Silti se tuntuu menevän vähän liian nopeasti. Takalisto kyllä muistuttaa aika ajoin, että pyörän selässä on oltu tottumattomana jo kolmisen tuntia. Ei haittaa. Kurssin päätyttyä leijailen kotiin ja muistan vain sen tunteen, kun pääsin laskemaan pitkää ja loivaa alamäkeä metsässä kiemurtelevaa polkua pitkin.

To be continued!

- Kaisa