Pieni melontaretki Evon Niemisjärvillä

Viime viikonlopun suunnitelmia muutettiin, en edes muista montako kertaa. Ensiksi oltiin menossa melontareissulle Päijänteelle, Kelventeen suuntaan, mutta keli epäilytti ja muutenkin alkoi tuntua siltä, ettei oikein tiedetä mitä ollaan tekemässä niin peruttiin sitten se reissu. Keli lupasi vesisadetta ja jopa ukkosta, tuultakin 7 m/s eikä inkkarimallin kanootista ollut hirveästi kokemusta. Päätös oli lopulta helppo ja aivan oikein, ehdottomasti, sillä yleensä jos alkaa epäilyttää tai mietityttää niin se on jo sitten aivan hyvä syy vaihtaa suunnitelma beehen tai vaikka ööhön.

Suunnitelma C, jota varten tilattiin pienempi järvi ja nätti keli

Loppujen lopuksi päädyttiin tekemään pieni melontaretki Evon Niemisjärvillä ja siitä ajeltiin vielä illan päälle Tarukselle telttailemaan, kun Niemisjärvillä oli meidän makuun hieman liikaa festaritunnelmaa. Siellä oli paljon kalastajia ja vielä illallakin laskin P-paikalta nopeasti 15 autoa, päivällä reilusti enemmän. Pienen Sissi-koiran ensimmäiseksi melontaretkeksi paikka oli kuitenkin mitä mainioin. Pieniä järviä, paljon rantautumispaikkoja missä tulistelumahdollisuudet ja hyvin edullinen kanoottivuokra. Ja meistäkin oli mukava treenailla inkkarilla melomista helpossa ympäristössä.

Melottiin vähän sinne tänne, maisemia katsellen, rantoja koluten ja laineiden kevyestä liplatuksesta nauttien. Minusta yksi kivoimmista asioista meloessa, lämpimänä kesäpäivänä, on se kun voi olla avojaloin. Siitä tulee niin kesäfiilis! Yhtä rantaa tutkaillessamme pongasimme puiden seasta, pienen mäenharjanteen päältä laavun ja päätimme mennä sinne evästelemään. Tämä oli kyllä tosi kivalla paikalla ja sekin lisättiin "mennään joskus yöksi" -listalle.

Niemilaavu

Ruokien ja kahvien jälkeen pakkauduttiin verkkaisesti takaisin kanootteihin ja käytiin vielä tutkimassa pari muutakin pientä järveä, joihin pääsi kapeaa uomaa pitkin siltojen ali menemällä. Sielläkin näkyi kalastajia ja rannoilla oli telttoja siellä täällä, melkein joka suunnalla mihin katseensa käänsi. Tunnelma oli kuitenkin melko rauhallinen. Oltiin niin hyvässä tuulensuojassa, että vedenpinta oli melkein peilityyni.

Toista oli sitten kun päästiin Iso-Tarukselle, minkä pohjoispäässä on mukava mäntykangas telttailupaikkana. Siellä tuuli humisi puissa ja kevyemmät esineet meinasivat välillä karata käsistä. Mutta ei ollut muuten ötököitä! Keittelimme vähän pastaa ja sen jälkeen jokaisen silmät luppasivat jo siihen malliin, että oli kömmittävä telttoihin nukkumaan.

Sissi katseli telttahommaa vähän alta kulmain, että ette oo tosissanne. Meidän kunnianhimoisena tavoitteena on opettaa se nukkumaan absidissa, mikä ei ehkä ole se helpoin ratkaisu kun on kyseessä koira joka nukkuisi mieluiten isännän ja emännän kyljessä kiinni. Nyt kun vielä tuuli humisi ja metsässä riitti ääniä, niin rauhoittuminen tuntui aika ylivoimaiselta, kunnes keksimme kiikuttaa autosta tutun kuljetushäkin teltan absidiin. Siellä alkoi sitten uni maittamaan jo paremmin ja ensimmäinen erä käännettiin voiton puolelle. Saa nähdä mitä keksitään seuraavalla kerralla, että saadaan neiti pysymään siellä absidissa.

Tästä saatiin pari yötä lisää omaan ulkonayöpymishaasteeseemme, jonka tilanne on nyt 7/50. Lisää retkiä olisi keksittävä, tai sitten vietetään joulua teltassa. Vai oisko se just hyvä suunnitelma? :)