Uuden vuoden retkeilykuulumiset

Hei vaan kaikki, ja anteeksi pitkä blogihiljaisuus. Selityksenä on uusi työ ja oravanpyörä, tiedättehän te. Mutta mennään suoraan retkeilykuulumisiin.

Uuden vuoden yöksi vuokrattiin Tarukselta laavu, jonne ajateltiin pääsevämme pakoon rakettien pauketta. Se oli Sissi-koiran ensimmäinen uusi vuosi ja ensimmäinen laavuretki. Paukutukselta ei kyllä kokonaan päästy karkuun, sillä sitä kuului illalla ja yöllä jostain päin metsää, ehkä jollakin toisella vuokralaavulla tai -kämpällä oli porukkaa, jotka niitä paukuttelivat. Etäisyys oli ilmeisesti koiran kannalta kuitenkin just hyvä, sillä ensimmäisiä paukkuja se haukkui ja juoksenteli levottomasti ympäri laavua, mutta kun me ei oltu huomaavinaankaan mitään erikoista, niin kohta koirakin rauhoittui eikä välittänyt paukkeesta enää mitään.

Pikku vahti :)

Koira olisi muuten oikein mainio kaveri tällaiselle vähän pimeää pelkäävälle ja vähän liian hyvän mielikuvituksen omaavalle retkeilijälle, mutta kun tuo koira on ihan samanlainen! Arvatkaa olenko nyt entistä enemmän vakuuttuneempi siitä, että möröt asuvat juuri huussin takana, kun huussiin mentäessä koira kurkkaa nurkan taakse pimeyteen ja murisee! Ne vaanii siellä siis ihan oikeasti, varokaa! :D

Tuolloin uuden vuoden aikaan ei ollut lunta maassa ollenkaan, joten sinänsä tuntui vähän ankealta lähteä retkeilemään, kun minun mielestä tähän aikaan vuodesta kuuluisi jo jokseenkin kahlata pehmeässä lumessa ja hytistä kunnon pakkasessa. Mutta onneksi pimeä tuli nopeasti ja nuotio ja myrskylyhdyt loivat ihanaa tunnelmaa. Taivaalla tuikkivat vielä tähdetkin - ei siis kertakaikkiaan mitään valittamista. Vuokralaavukin oli melkein kuin tupa, kun ovet laittoi kiinni, tosin oven alta puhalteli kyllä tuuli sisälle melko kylmästi.

Laavutunnelmia illalta

Ohjelmanumerona laavureissulla meillä oli tulen tekeminen tuluksilla. Taisin saada ne joululahjaksi vuosi sitten, ja olen kanniskellut niitä rinkassani pitkin vuotta, mutta tulta en niillä ollut vielä saanut aikaiseksi. Kesällä Inarin reissulla yritin, mutta en keksinyt oikeaa raapaisutekniikkaa enkä saanut edes savua aikaan. Jarkko keksi heti miten niillä kuuluu raapaista, ja niinpä me harjoiteltiin molemmat nuotion sytyttämistä tuluksilla. Todettiin, että jos on saatavilla esim. suht kuiva nenäliina niin homma on itse asiassa aika helppo. Mutta onnistui se pelkillä kiehisillä ja tuohellakin. Kuivilla sellaisilla tosin, en tiedä miten noilla voi muka saada nuotion syttymään vesisateessa? Onko lukijoissa kokeneempia tuluksien käyttäjiä? Näissä on varmasti jotain kikkakolmosia, joita me ei vielä tiedetä, joten kertokaahan!

Syttyy, ei syty, syttyy, tämä homma vaatii kärsivällisyyttä :)

Aamulla ei pidetty mitään kiirettä pois, vaan keiteltiin rauhassa kahvia ja istuskeltiin laavun edessä sitä hörppimässä. Lähtöä tehdessämme rupesi sitten taivaalta leijailemaan lumihiutaleita. Hetkessä ilma oli täynnä niitä, ja autolle kävellessä värimaisema alkoi vaihtua vihreästä valkoiseen. Ainakin uuden vuoden alku oli lupaavalla tavalla luminen!

Ukkoherra-laavu aamulla ennen lumisadetta

Meidän retkiyöhaaste vuodelle 2016 päättyi tulokseen 26/50 yötä. Ei ihan päästy tavoitteeseen, ei vaikka laskettaisiin koirankin telttayöt mukaan, mutta parhaamme tehtiin ja jokaisesta yöstä nautittiin. Jos autiotupayöt olisi laskettu, niin tavoitteeseen oltaisiin menty ihan heittämällä, mutta itsehän me säännöt keksittiin. Tuvat päätettiin jättää laskuista pois juuri siksi, että saataisiin nimenomaan lisää kokemusta muista majoitusmuodoista ja opittaisiin nukkumaan mukavasti ulkonakin. Mutta eipä mittään, otetaan uusi yritys tälle vuodelle! Saldo on siis tällä hetkellä 2/50, tästä se taas lähtee!


Retkeilyterveisin,
Kaisa ja Jarkko