Friday, February 23, 2018

Tammikuun retkiyöt: pakkasia, biwak-testi ja pakkohiihtämistä

Olen huomaamattani aloittanut twonightsout-haasteen tänä vuonna. Ehkä. Ainakin tammikuussa ja helmikuussa on tullut kaksi retkiyötä nukuttua molempina kuukausina. Tämä taisi olla joku juttu pari vuotta sitten, jolloin ulkoilmaeräilijät haastoivat itsensä ja toisensa nukkumaan vähintään kaksi yötä ulkona vuoden jokaisena kuukautena. En ole hämäläinen, mutta näköjään kyseisessä maakunnassa vietetyt vuodet vaikuttavat.

Retkiyö nro 1 - Kutujärven autiotupa

Tammikuun alkupuolella pakkaset paukkuivat Äkäslompolossa kolmenkympin hujakoilla, mutta keräsin silti rohkeuteni sekä kaikki villasukkani ja hiihtelin Kutujärven lämpimänä tunnetulle tuvalle yökylään. Noissa lämpötiloissa en edes haaveillut yöpyväni missään sen erähenkisemmässä majoitteessa, sillä - 30 on hemmetin kylmä, ja minun mielestä retkellä kuuluu olla edes jossain määrin mukavaa. Nöyränä saa kyllä olla näissä lämpötiloissa, ja kartutella kokemusta kaikessa rauhassa. 

Matka meni ihan mukavasti, ahkio perässä antaa kummasti ekstralämpöä, mutta sai sitä vaatettakin kyllä olla aika reilusti päällä. Aurinko nousi ja laski samassa hujauksessa ja sen hetken ajan maisema oli mielettömän kaunis. Yritin kerran pysähtyä valokuvaamaan, mutta kameran suojalaukun sulkija oli jäätynyt kiinni joten saatte nyt kuvitella sen punaisena horisontista kiiluttavan auringon valossa hohtavan tunturin. Saavuin tuvalle pimeässä ja kylmä ehti jo vähän tarttua ennen kuin sain ahkion parkkiin ja sukset aseteltua nätisti tuvan seinustalle, mutta tuvan oven avattuani en voinut kuin huokaista onnesta: tupa oli lämmin ja kaminassa hehkui vielä hiillos punaisena.

Vaikka saavuin tuvalle pimeässä, oli iltaa vielä hyvin jäljellä. Kävin Kutujärven rannassa ihailemassa Pyhätunturin takaa nousevaa täysikuuta. Täydenkuun valo on jotain aivan ihmeellistä! Sieltä se nousi hiljalleen ja valaisi koko tienoon maagisella valollaan. Välillä puut ja tupa paukahteli äänekkäästi pakkasessa, ja kova pamaus täydellisessä hiljaisuudessa sai sydämen hypähtämään joka ikinen kerta.

Päätin tehdä pienen harjoituksen. Pidän mukanani hyvin usein kahden hengen biwak-pussia, jonka kuvittelen toimivan hätätapauksessa majoitteena ja suojana. Se oli minulla nytkin ahkiossa, joten päätin kokeilla pystyttää biwakkini tuvan pihalle. Kahden hengen biwakista sai melko mukavan aku ankka majan, kun viritti molempiin päihin narut, joiden toisen pään kiristi puihin. Näin kahden hengen säkistä tulikin yhden hengen "teltta". Pahoittelen, ettei kuvia tästä viihtyisästä yksiöstä ole, koska se kameralaukku oli edelleen kiinni ja pysyi. 

Hain ahkiosta makuualustani, solumuovi alimmaksi ja päälle ilmatäytteinen, jonka pumppaaminen kesti muuten pakkasessa ikuisuuden. Levitin makuupussin ja kömmin sinne kaikki taukovaatteet päälläni. Pötköttelin pihalla melkein tunnin, eikä sinä aikana ainakaan ehtinyt kylmä tulla. Huomionarvoista on myös se, ettei sinä aikana paikalle ilmestynyt myöskään yhtään mörköä tai muuta vertani janoavaa petoa. Melkein nukahdinkin, mutta heräsin kun pakkanen taas paukutteli tuvan nurkkia. Oli aika siirtyä nautiskelemaan tuvan lämmöstä. Seuraavana aamuna hiihtelin Kotamajan herkkujen ääreen toiselle aamupalalle, ja siitä pari tunturia kiertäen takaisin Äkäslompoloon.

Kutujärven tupa

Retkiyö nro 2 - Tahkokurun kota

Nyt täytynee olla rehellinen. Tammikuun toisesta retkiyöstä ei ole kovin paljoa kerrottavaa, sillä se oli aikamoista pakkosuorittamista. Lähdin synttäripäivän hiihtoreissulle, vaikka joulusesongin pitkät työpäivät ja kehnosti nukutut yöt painoivat, eikä hiihtäminen oikeastaan olisi edes huvittanut. Olin niin poikki, että mikään ei itse asiassa olisi huvittanut. Mutta lähdin kun olin suunnitellut. Vitkuttelin lähtöä niin kauan, että lähtiessäni alkoi juuri hämärtämään, ja sitten jouduin hiihtämään pimeässä ja pakkasen kiristyessä. Oli kylmää ja ankeaa, vaikka normaalisti tykkään pimeästä talvisesta metsästä. 

Hiihdin parikymmentä kilometriä ja pysähdyin sitten Tahkokurun kodalle nukkumaan. Eväätkin oli vähän surkeat, kun en vaan ollut jaksanut oikein panostaa. Olin suunnitellut vielä paljon pidempää hiihtoreissua, koska olin ilmoittautunut Rovaniemi150-hiihtoon ja tämän piti olla viimeinen pitkä treenireissu ennen sitä. Mutta aamulla herätessäni totesin, että paskat treeneistä, hiihdin suorinta tietä kämpille ja päätin lähteä mokoman ultrahiihtämisen sijasta vaikka kylpylälomalle.

No comments: