Helmikuu: arvatkaa lähdinkö kylpylälomalle?

No en. Sen sijaan rentouduin hiihtelemällä pari päivää rauhalliseen tahtiin Ylläksen lähimaastoissa. Ja siinäpä ne tuli samalla myös helmikuulle retkiyöt numero 3 ja 4, eli two nights out-meininki jatkuu. Jätin tosiaan Rovaniemi150-hiihdon välistä, vaikka olin jo ilmoittautunut, sillä tuntui vain ettei paukut riitä millään. Ensi vuonna uusi yritys sen suhteen.

Rauhallinen hiihtely oli taas mukavaa

Hiihdin ahkio perässä kolmen päivän aikana leppoisasti vajaa 50 kilometriä, yöpyen autiotuvissa ja nautiskellen helmikuisesta auringonpaisteesta ja hankien kimalluksesta. Yöpakkaset olivat edelleen sitä luokkaa, että teltta tuntui hieman liian extremeltä tämmöselle rentoilureissulle. Voin vakuuttaa, että takalla varustetussa tuvassakin oli aamulla ihan riittävästi pakkasta! Äitini ja koiramme pitivät huolen hyvästä seurasta.

Mites hei MUN lounas?!

Pääsin käymään tällä reissulla myös yhdellä uudella tuvalla, missä en ollut ennen käynyt. Nyt olen Pallas-Yllästunturin kansallispuiston 29 tuvasta käynyt 22 tuvalla. Pyhäjärven autiotupa oli mukava, pieni ja symppis takkatupa, ja tunturimaisemat järven takana aivan omaa luokkaansa. Tänne pitää varmasti tulla uudestaan ja uudestaan. Ja uudestaan... ;)

Aamumaisema Pyhäjärven tuvan rannasta

Suosittelen käymään Haavepalossa, mikäli näillä seuduilla liikut. Sinne pääsee näin kevättalvella ihan latusuksillakin, mutta lumisateiden jälkeen kannattaa ennen lähtöä tsekata latupalvelusta että koneet on varmasti ehtineet ladun ajaa. Lyhin hiihtomatka tulee Totovaaran P-paikalta. Haavepalo ei ole suuren suuri tunturi, vain pieni vaara, mutta sieltä näkyy hienosti muut ympärillä olevat tunturit! Ahkio perässä sinne kipuaminen meni kuitenkin aivan treenistä.

Lumiotuksia Haavepalossa. Tietääkö muuten joku mistä tuo nimi tulee?

Helmikuisen minihiihtovaelluksen lisäksi kävin hiihtämässä myös päiväretken Äkäsjärveltä pikkuruiselle Pahtavuoman tuvalle. Olin viimeksi käynyt siellä muutama vuosi sitten lokakuisella vaelluksella Ylläkseltä Hettaan. Nyt toinen tuvista oli purettu pois ja jäljellä oli enää se, missä viimeksikin nukuimme. Tupa oli vielä pienempi kuin muistinkaan! Oviaukosta sai jopa kaltaiseni tappijalka mennä melkein ryömimällä sisään, eikä toivettakaan että sisällä olisi mahtunut seisomaan. Muistan kuitenkin, että siellä nukuttiin hyvät yöunet. Suosittelen!