Wednesday, April 25, 2018

Maaliskuun retkiyöt nukuttiin Inarilla



Maaliskuun retkiyöt nukuttiin makeasti teltassa, Inarijärven rannalla. Alkuperäinen pääsiäislomasuunnitelma oli jotain aivan muuta, mutta kerrankos noita suunnitelmia lennosta vaihdetaan! Kaisan suvun perinteenä vaikuttaa olevan kokoontuminen mummolan nurkille Inarille, ja kun sinne oli jälleen muutama lähisukulainen suuntaamassa, niin sinnehän meidänkin mieli teki. Pirttimajoitustakin tarjottiin, mutta kun meillä oli ollut retkihenkinen pääsiäinen jo ajatuksissa, niin päätimme nukkua tuvan lähettyvillä teltassa.

Pääsiäisleiri

Siinäpä olikin taas oikein mukavaa matalan kynnyksen talvitelttailua, tietäen, että minkä tahansa sorttisen katastrofin iskiessä voisi evakuoida itsensä sisätiloihin. Ja olihan se mukavaa kömpiä aamuisin teltasta ja mennä aamupalalle oikean pirtinpöydän ääreen, elämän pieniä nautintoja!



Parina päivänä kävimme hiihtelemässä järvellä leppoisaan tahtiin, unohtamatta tietenkään makkaranpaistotaukoja. Hanki ei vielä kantanut missään, joten oli pysyteltävä siellä, mistä kelkoilla oli ajettu. Toisinaan aurinko paistoi oikeinkin lämpimästi, toisinaan taas hyytävä tuuli pyyhki ylitsemme niin, että oli pysähdyttävä lisäämään vaatetta. Kevät ja talvi tuntuivat käyvän jatkuvaa taistelua siitä, kumman vuoro nyt mahtaisi olla.

Talvi vai kevät, ja välillä molemmat yhtä aikaa!

Iltaisin saimme ihailla täysikuuta, joka sattui sopivasti lauantaille. Kävelimme iltamyöhällä vielä kelkanjäljellä valoa ihmetellen ja hiljaisuudesta nauttien. Maaginen kuunvalo oli taas kerran niin hieno, että telttaan malttoi kömpiä vasta sitten, kun pakkanen rupesi nipistelemään poskia ja sormenpäitä.

Täysikuun hangen kimallus

Teltassa nukuttiin todella hyvin, unta ei ulkona touhuttujen päivien jälkeen tarvinut juuri odotella. En ole pitkään aikaan nukkunut niin sikeästi! Kylmäkään ei hiipinyt makuupussiin edes viimeisenä yönä, vaikka ulkona oli mitattu parinkymmenen asteen pakkasia. Makuupussit kuivuivat aamupäivien aikana ulkona narulla, eikä niitä yllätyksekseni ollut tarvetta viedä sisälle koko reissun aikana. Pikkuhiljaa talvitelttailun perusteet rupeavat ehkä hahmottumaan mielessäni, ja tämähän voi olla ihan mukavaa! :)

Kunnon karvalakki, hyytävän tuulikelin päähine numero yksi!

Tällä retkellä oli myös ensimmäistä kertaa testissä koko teltanpohjan kattava routaeriste, joka toimi mukavuutta ja lämpöä lisäävänä kokolattiamattona. Tätä löytyi kysymällä rautakaupasta, eikä maksanut montaa kymppiä! Voin lämpimästi suositella talvitelttailuun, ahkion kanssa kulkiessa tuo ei paljoa matkassa paina. Leiriä purkaessa rullasimme koko teltan alustoineen päivineen kääröksi ja kiinnitimme käärön ahkion päälle. Olipa näppärää! Vaelluksella siitä olisi sitten taas leiriytyessä näppärä pystyttää teltta uudestaan. Tämä toimintatapa meni ehdottomasti jatkoon!

Teltta rullalle, rulla kiinni ja ahkion kyytiin

Mukavat telttailukokemukset antoivatkin itseluottamusta lähteä huhtikuussa vähän pidemmälle hiihtovaellukselle, mutta siitä lisää ensi kerralla.

Tämän vuoden retkiyösaldo: 10!

No comments: