Ville
Luonto täynnä taideteoksia!
Neljän eri hissin jälkeen olimme Happoone-keskuksen huipulla ja auringonpaisteessa. Hienot maisemat! Eipä mennyt tämäkään päivä hukkaan. Harjanne oli odotuksiemme mukaisesti jäinen, ja suuntasimme alemmas tutulle linjojen spottauspaikalle. Olin siellä ensimmäisenä ja kun vilkaisin alas, havaitsin karvaisen kaverin tuijottamassa minua. Kamoshika, japanilainen "vuorikauris", oli sitä mieltä, että tänään harjanne on hänen hallussaan. Yleensä nämä juoksevat karkuun, mutta Hän ei ollut väistymässä minnekään. Hyvä juttu, sillä emme hänen harjanteelle halunneetkaan tällä kertaa.
Kamoshika, mitähän se miettii? "Kaikenlaisia kulkijoita täälläki.." ? Isälle ja äitille tiedoksi, että kun tuota kuvaa klikkaa, niin se avautuu suurempana ;)
Jatkoimme alaspäin, ja tutusta kohtaa aidan alta löytyi laskettavalta näyttävä linja. Sain kunnian tehdä jälkeni ensimmäisenä koskemattomaan kuruun. Yksi kauden parhaita laskuja. Enpä nyt heti keksi mitään parempaa, kuin laskeminen suht jyrkkää, suht kapeaa kurua jossa keskittyminen on vähintään 110 prosenttista. Ja kun sen pääsee turvallisesti alas, ei sitä tunnetta oikein edes pysty kuvailemaan. Laskun aikana on keskityttävä niin moneen asiaan ja oltava valmiina reagoimaan nopeasti. Tänään tuli kivasti vauhtia, ja varjostani näin miten lumi pöllysi ihanasti sekä perässä seurasi pieni määrä irtolunta. Tuntuu kuin lentäisi ja olisi yhtä sekä laudan että vuoren kanssa. Jokainen turvallisesti laskettu linja saa minulta ennen laskua kunnioituksen, ja jälkeenpäin kiitoksen. Tänään olimme onnekkaita, kun saimme kolme hienoa laskua ja jokaiselle aika lailla omat linjat joka kerta!
Tästä mennään, oikealta tuonne kumpareen taakse, näyttää hyvältä
Tämä on itseasiassa jäiseltä toissapäivältä, pojat katselee linjoja kun mie roikun liukumäkeni jälkeen jossaki risussa :)
Ville kurvailee
Lachlan tokan kurumme loppupäässä
No comments:
Post a Comment