Reppu selässä: Ihanuus koitti odottelun jälkeen!

Ensimmäinen laskupäivä täällä koitti meillekin vihdoin ja viimein, vuoden viimeisenä päivänä. Oli aivan mahtavaa päästä taas vuorille, ja kelikin sattui aurinkoiseksi, yhdessä mielen kanssa =) Aamulla tosin onnistuttiin taas säätämään kaikenlaista, mie muun muassa unohdin kypärän kämpille ja muistin vasta kaupungilla! Sitten vain takaisin ja tuntia myöhäsemmällä bussilla uusi yritys. Mutta laitetaan kaikki unohtelut nyt tämän kerran ekan päivän piikkiin ;) Ajattelin kyllä kirjottaa muistilistan ja laittaa sen tuohon oveen, niin vois joka aamu tarkistaa että kaikki on mukana.

Axameriin siis mentiin ja pian puksuteltiinkin tutulla junalla kohti korkeuksia. Ensimmäisen laskun sai prinsessamäki, eli Axamerissa aikoinaan Olympialaisissa naisten pujottelussa käytetty rinne. Mie olisin melkein ollut heti kiipeämässä harjanteelle, mutta ihan hyvä oli vetää yksi lämmittelylasku näin alkuun. Molemmilla oli vähän siteissä säätämistä ja kivempihan se siinä rinteessä on pysähdellä ja ruuvailla :)

Toisen nousun jälkeen lähdettiinkin jo kapuamaan jälleen kerran tutulle harjanteelle, kurkkimaan mihinkä kuruun mentäisiin. Mie olin jo tässä vaiheessa ihan onnessani, kyllä sitä harjannetta olikin ollut ikävä! Parasta on just haikata sitä aurinkoisessa kelissä, ja aavistella edessä olevalta laskulta jotain hyvää :) Valinta kurujen välillä oli lopulta hyvin helppo, kun kaikki muut oli jo melkoisen laskettuja. Tämä olikin mun lemppari, jyrkkä ja kapea alku, jonka jälkeen jännittäminen palkitaan mukavasti puuterissa kurvailulla. Sitä se oli tälläkin kertaa! Nam :)

Kolmannen nousun jälkeen istahdettiin evästauolle aurinkoiselle harjanteelle. Samalla katseltiin vähän alaspäin ja päätettiin laskea viimeinen lasku kokonaan toiselle puolen, Kemater Almille ja siitä Grinzensin kylään. Sinnekin meni jo muutamat jäljet, mutta ihania puuterikäännöksiä riitti kyllä meillekin! Saatiin muutama kiva kuvakin otettua. Reilun kilometrin laskun jälkeen vastaan tulee Kemater Alm, josta on vielä Rodelbahnia pitkin reilu 5 kilometriä Grinzensin kylään ja bussipysäkille. Kemater Almin niittyjä pitkin oli yhtä mukava kruisailla kuin ennekin, ja rodelbahnkin oli ihan hyvässä kunnossa joten pääsimme laskemaan melkein bussipysäkille asti =) Ja hyvä tuuri jatkui edelleen: bussi tuli viiden minuutin odottelun jälkeen! Joskus kun siellä on ootettu tuntikin...Oltaisiin vielä periaatteessa ehditty yhdelle rinnelaskulle Axameriin, mutta kyllä laatu korvaa määrän, eli ajeltiin bussilla Innsbruckiin asti.

Sitten vain valmistautumaan uuden vuoden bileisiin!! Hyvää uutta vuotta!