Käytiin viettämässä hiihtolomaviikkoa Seen kylässä Espoon kavereiden kanssa. Toiset lensivät Helsingistä Müncheniin ja sieltä taksilla Seehen, me tultiin Innsbruckista puolentoistatunnin juna- ja bussimatka. See on Paznauntalin laakson ensimmäinen ja varmaankin pienin kylä ja hiihtokeskus, mukavan rauhallinen ja rinteet aina priimakunnossa! Paznauntalissa on myös tunnettu Ischgl, vähemmän tunnettu Kappl sekä laakson perällä lumivyörystään surullisen kuuluisa Galtür.
Keli oli vaihteleva ja vuodenaikaan nähden aivan liian lämmin. Torstaina satoi vettä jonneki 2200 metriin asti, joten luulimme jo offarilaskujen siltä viikolta loppuneen. Perjantaina kuitenkin löydettiin vielä parinsadan vertin verran puuteria tuon lumirajan yläpuolelta! Rinteitäkin kyllä tuli laskettua ja täytyy sanoa että sekin on ihan kivaa hommaa ;) Viikon aikana laskettiin kaikissa muissa keskuksissa paitsi Galtürissa, ja Kallen kanssa käytiin myös yhtenä päivänä touraamassa Seen takana olevalla Kübelgrubella.
Tourauspäivä oli mahtavan aurinkoinen, mutta tietysti me viettiin koko päivä varjon puolella olevalla pohjoisseinällä, joten pandoja ei ainakaan päässyt syntymään. Saatiin pitkä ja mukava kruisailulasku, vaikka noustessa lumessa tuntuikin paikoittain melko kova kuori. Harmittavasti jäätiin ehkä kymmenen metrin päähän huipusta, kun olosuhteet ei kertakaikkiaan vaan päästäneet meitä enää ylemmäs. Karvat vaan luisti alaspäin ja rinne jyrkkeni. Lopulta yritin sukset repussa kömpiä loppumatkan, mutta heti huomasin liukuvani metrin alaspäin jokaista ylöspäin päästyä puolta metriä kohden. Taas piti siis nöyränä kumartaa ja kääntyä takaisin. Onneksi luovutusvoitto ei vaikuttanut laskun pituuteen tai hyvyyteen millään tavalla :)
Kapplissa kävimme laskemassa Rodelilla, eli puukelkalla, joka kulkee hemmetin lujaa sitä varten ajetulla, vuoren rinnettä alaspäin mutkittelevalla tiellä. Kapplin rodelrata oli kuitenkin hoitamaton, joten pelottavan kovat vauhdit jäivät tällä kertaa saamatta. Ei ehkä haittaa!! Silti oli mukava ajella puukelkalla 6 kilometriä läpi lumisen metsän. Rodelointi on täällä kuulemma lähinnä pikkulasten lempipuuhaa, mutta meidän suomalaisten innostus rodelointiin ymmärrettäköön, sillä eihän meidän lapsuudessa saanut Stigalla missään tuollaista vauhtia!! Nyt on siis otettava nämä menetykset takaisin! En kyllä aina ymmärrä miten paikalliset uskaltaa päästää lapsiaan rodelbahnille, on se homma sen verran hurjaa. Oman kolmen rodelointikerran urani aikana olen jo nähnyt aikamoisia törmäyksiä, ilmalentoja ja jopa rikkoutuneita raajojakin. Hurjaa hommaa!
Illat vietimme hyvässä seurassa syöden, juoden ja pelikortteja lätkien, joten lomaviikko oli kyllä kaikin puolin aivan onnistunut. Kiitos kaikille loman tekijöille!!
Nyt ollaan siis taas Innsbruckissa ja harmistuneena seurataan lumen sulamista ympärillämme. 2000 metrissä on jo useampana päivänä ollut useita plusasteita, ja siellä missä on vielä pakkasta, on tuuli pakannut lunta paikoittain vaarallisesti. Ei siis oikein otolliset olosuhteet tourailulle enää, harmi! Tänään sitten repästiin ja marssittiin vuokraamaan tellut huomiselle!! Aateltiin mennä Stubain jäätikölle kaatuilemaan niitten kanssa sitten huomenna. Tai kaatuilu voi kyllä jäädä minun harteille, kun Kalle on ottanut etumatkaa ja treenannut jo aikasemmin. Tiistaina on sitten Kallen osalta paluu Suomeen, ja minä koitan tässä arpoa lähteäkö matkaan vai jäädäkö tänne. Lumijutut on nyt hetkeksi vähän huonolla mallilla, ja kavereita saapuu vasta tammikuun lopulla/helmikuun alussa, niin Suomen matka vois olla paikoillaan nyt...kun osais vaan päättää!!
Raporttia tulee ehkä sitten huomisen tellukokeilusta...jännittää jo!
Pics from last week:
Rodel crew is ready to rock!
Rodel riders in the mist
Touring on the blue side
Nice things achieved
What does heaven look like?
Next pics by Kalle
A very happy snowboarder
No comments:
Post a Comment