Reppu selässä: Tirolin lämpöinen syli

Oli melkoisen kuuma tulopäivänä, kun samana aamuna olin hytissyt Helsingin - 24 pakkasessa, ja tänne tullessa aurinko paistoi eikä ulkona tarvinut edes takkia. Kaupungissa on ollut plusasteita lähes koko ajan, eikä mäessäkään ole kyllä tarvinnut palella. Yllättävää kyllä, myös vähäsen uutta lunta ollaan päästy laskemaan parina viimeisenä päivänä. Korostan sanaa vähän =) Alla on ollu kovat pohjat ja pehmeältä näyttävä lumen pintakaan ei ihan joka käännöksellä ole kuitenkaan ollut pehmeä. Joten todella varovasti on saanut laskea. Mutta kaikesta huolimatta on ollut todella kivoja päiviä tuolla vuorilla, auringon paistetta ja laskemisen iloa!

Keskiviikkona oltiin Schlickissä ja mie treenailin tellukäännöksiä. Täytyy sanoa että oli hieman raskaampaa tuolleen pitemmässä mäessä! Reidet meni hetkessä hapoille ja piti pysähdellä vähän väliä rinteen laitaan huohottamaan =) Yhden oikeaoppisen tellukuperkeikankin vetäsin, ja hienosti meni! En ehtinyt tajuta yhtään mitä siinä tapahtui, mutta lopputuloksena lunta oli ainakin joka paikassa.

Telluilun jälkeen olin välipäivän tarpeessa, ja sainkin innostettua muutaman kaverin kiipeilemään. Perjantaina sitten suuntasimme taas laskemaan Stubain jäätikölle ja lauantaina oltiin Pitztalissa. Odotukset oli nollassa, mutta niin sieltä vain löytyi molemmista mukavia laskuja! Eikös se ole vähän niinkin, että jos tykkää laskemisesta niin aina on hyvä keli? Välillä oli kyllä pientä motivaation puutettakin porukassa havaittavissa, esimerkiksi yksi evästauko venähti parituntiseksi torkkumiseksi =) Mutta mikäs siinä, kun ei ole kiire minnekään, sillon pitää naatiskella! Eilen illalla kokkailtiin porukalla aivan mahtavan hyvät setit, jälkiruokakin suoraan Masterchefistä! Kokatessa vain aika venähti ja niinpä tänään heräilin vasta tuossa hyvin myöhään aamupäivällä, ihanan pitkien unien jälkeen. Nukkuminen se on kyllä vasta jotain!

Elämänmeno täällä Innsbruckissa on muutoinkin juuri niinkuin ennenkin, eikä kiire ole kovin tuttu käsite muulloin kuin ehkä aamulla hiihtobussiin kiiruhtaessa. Itse olen nyt tykännyt jotenkin nousta jo aikasin, syödä rauhassa aamupalaa ja hörppiä kahvia sekä kuikuilla ikkunasta kun Nordkette saa aamun ensimmäiset auringonsäteet. (Olenko tullut vanhaksi kun herään aikasin?!) Sitten lähdetään laskemaan ja illalla tullaan takaisin, syödään ja mennään nukkumaan pakollisten internetin sääsivujen selaamisen jälkeen. Ja välillä tehdään jotain muuta jos niin mieli tekee. Jos matka laskupaikoille kestää pari tuntia suuntaansa, ei kukaan pahemmin valita. Tai ehkä siinä vaiheessa kun bussi on perillä ja pitäisi herätä. Täällä saa olla laiskakin, eikä tarvitse olla koko ajan energisenä suorittamassa asioita. Jonkun pienen asian toimittamisessa kaupungillakin saattaa mennä koko päivä. Ja mukavaa tekemistä tuntuu olevan koko ajan sekä samanhenkisiä ihmisiä ympärillä, joille ei tarvitse selitellä miksi ei juuri nyt oikeastaan tee mitään. Oleminen on elämää ja sen tarkoitus, vai miten se meni?

Tivolissa kiipeämässä, Erno ähkii ja mulla on hauskaa!