Nyt sitä saa, nyt sitä saa!!

tyttöjähymyilyttää.com, kuva by Erno Pappinen


Joulu koitti Innsbruckin hiihtäjille, kun alkuviikosta ilma alkoi kylmenemään ja lunta tippumaan taivaalta. Tiistaina kaupunki näytti jo ihan lumiselta! Hyppäsimme aamulla skibussiin jännittyneen odotuksen vallatessa mielen, olisko sitä tarpeeksi? No olihan sitä!!


Kuva: Erno, laskijana minä itte


Jos haluaisi valittaa, niin voisi kertoa että lumi oli todellakin niiiiin kevyttä, että pohjat kolisi välillä ihan kunnolla alta, mutta sehän olisi pikkuseikkoihin takertumista. Koko päivän me laskettiin innostuneena kuin pikkulapset, ei ollut akuutista motivaatiopulasta tietoakaan! Lopulta huomasimme, että jalat oli totaalisen hapoilla, vaatteet märkinä ja nälkäkin vähän, mutta pääasia eli puuterihymy ja loiste silmissä edelleen.

Elina


Erno


Pieniä risuja siellä täällä, ei haittaa!!


Täynnä ihmeellistä energiaa riensin suoraan skibussilta Tivolin urheilukauppaan hakemaan alennukseen tullutta uutta kuoritakkia, sieltä kotiin, suihkuun, vaatteet päälle ja legendaariseen Buzihütteen syömään Schnitzeliä. Iloiset yllätykset eivät siltä päivältä loppuneet, vaan hüttelle ilmestyi Lars, kaveri jonka kanssa asuin samalla lodgella pari kuukautta Japanissa viime vuonna!!

Seuraavana aamuna lähdinkin sitten Larsin ja muutaman muun kanssa Pitztaliin laskemaan. Ihmeellisen pieni on maailma, ja olipa kyllä niin kiva päästä laskemaan yhdessä, tällä kertaa Euroopassa! Kenties ensi vuonna jollakin uudella mantereella...?! Pitztaliin oli tullut jonkun verran uutta lunta, mutta tuuli oli tehnyt tepposia ja lumi mennyt epästabiilimmaksi. Uskallettiin kuitenkin laskea muutamia tosi kivoja Pitztalin peruskuruja, ja mukavaa oli! Aurinkokin paistoi, mutta ilma oli todella kylmä, -18 ja tuulen kanssa lähemmäs kolmeakymmentä. Kuvia ei siis tullut otettua koska sormet jäätyi samantien kun otti kintaat pois, pahoittelen! Uusi takki oli kyllä ihan mielettömän hyvä eikä minun tarvinnut hirveästi kärsiä kylmästä =) Lauta ei oikein luistanut mikä teki laskemisesta todella rankkaa, plus kärsin kai jonkinlaisesta korkeanpaikan sairaudesta, kun päässä jyskytti ja pienetkin liikkeet hengästytti yhtä paljon kuin pikajuoksussa. Mutta treeniä yhtä kaikki, ja jaksoin kuitenkin laskea poikien perässä koko päivän =)

Tänään tosin on uni maistunut ja olenkin vain lepäillyt ja käynyt vähän kävelemässä. Loppuviikosta pitäisi taas sataa jonkin verran! Täytyy vain toivoa, että tuuli vähän hellittäisi...Nyt on kylläkin jo odotukset tämän talven Innsbruckin laskuista ylitetty reippaasti, joten olen aivan tyytyväinen vaikka loppuaika menisikin taas jaffakeleissä rusketusta hankkiessa =)


Lars ja Juho Pitztalissa 23.2.