Sain tourauskavereiksi Ernon ja itävaltalaisen Marion. Virkeinä suuntasimme aamun ensimmäisellä bussilla Axameriin, junalla ylös ja tähyilemään sopivaa laskulinjaa toiselle puolen. Hiljainen oli aamu Axamerin keskuksessakin, muutama eläkeläinen tai muuten vain innokas laskija siellä oli tuoreita ajettuja rinteitä laskemassa. Laskin kymmenisen metriä alemmas ottamaan pojista kuvia, ja samantien koko keskus hävisi, ja edessä aukeni hiljainen laakso.
Varovasti kääntelimme laakson pohjalle vaihtelevissa lumiolosuhteissa, karvat pohjiin ja lähdimme seurailemaan joen uomaa laakson perälle. Hetken päästä meidän reitti lähtikin jo nousemaan, ja haeskelimme seinän loivimpia kohtia samalla lunta tunnustellen. Aurinko porotti, mutta alhaalla lumi oli silti kevyttä puuteria. Mieli oli kevyt, vaikka ylöspäin hiihtely hengästytti kaikkia melkoisesti =)
Rauhallista hiihtelyä. Axamerin keskus on jo kaukana, ja meidän seurana vain porottava aurinko ja eläinten jäljet lumessa
Ylempänä taas kohtasimme niin märkää kuin tuulenpakkaamaakin lunta, ja lopulta päätimme kääntyä takaisinpäin ehkä 100 metriä ennen huippua. Lumi piti ikävää ääntä ja halkeili, muutama itsestään lähtenyt pieni vyörykin näkyi. Päätös oli hyvä, ja saatiin vielä todella mukava laskukin! Hassua tosiaan, että alempana lumi oli kevyempää edelleen, inversiota?
Alaspäin kruisailtiin puuterikentällä!
Alhaalla päätimme jäädä Kemater Almin terassille auringonpaisteeseen istumaan. Kyllä maistui kylmä radler ja pinaattiknödelit hyvälle!!
Aikamme kuluksi siinä selailtiin karttoja ja syntyi ajatus yön yli reissusta hyttelle. Mario innostui heti, ja päätimme pitää yhden lepo- ja suunnittelupäivän ennen lähtöä. Mutta siitä lisää seuraavassa postauksessa! =)
No comments:
Post a Comment