Torstaina 3.3. ajelimme bussilla Kühtaille, mistä reittimme kulki etelään Finstertaler Scharten kautta Ötztaliin ja Schweinfurter Hüttelle. Koko touraamisen ihanuus oikein korostui, kun bussimatkalla kyytiin hyppäsi meluava, kiljuva ja hälisevä koululuokka, ja meidän juttelu päättyi siihen että emme enää kuulleet toisiamme. Kühtain keskuksesta otettiin lyhyt ankkurihissi vähän ylemmäs, ja parikymmentä minuuttia skinnausta niin olimme jo padon päällä, ja jokainen taisi huokaista helpotuksesta hälinän jäätyä taakse. Ihasteltiin siinä tovi maisemia ja jääkannen alla lepäävää patojärveä, tutkittiin karttaa, ja lähdettiin hiihtelemään järven toiselle puolen mistä meidän varsinainen nousu oikeastaan vasta alkoi.
Liisa ja Mario padolla
Speichersee Finstertal-patojärvi. Tuosta järven laitaa ja perältä ylös pitäisi hiihdellä!
Lyhyen evästauon, reilun 600 vertikaalimetrin ja usean tunnin jälkeen olimme Finstertaler Schartessa reilun 2700 metrin korkeudessa. Loppumatka meni melkoiseksi urheiluksi, kun edelliset olivat kääntyneet takaisin vaikeimman kohdan tullessa eteen, ja jouduimme tekemään latua jyrkässä, upottavassa puuterissa. Mutta tarmolla ja tsemppaamisella selvisimme loppujen lopuksi varsin hienosti perille ylös asti, missä uurastus palkittiin upealla näkymällä ja onnellisen tyytyväisellä ololla!
Liisalla lounas seisovasta pöydästä
Mario ähertää loppujyrkän viimeistä käännöstä
Toisen puolen ihanat näkymät tervehtivät
Emme vielä nähneet hytteä, joten tarkasti kartasta katsoen lähdimme laskettelemaan edessä näkyvän valkeuden poikki. Olimme onnekkaita, koska koko päivän oli ollut hieman pilvessä ja lumi oli säilynyt mukavan kevyenä meille. Otettiin vähän valokuvia kun ei kiirettä ollut. Lasku oli melko loivaa, mutta mukavaa kruisailua halki laajan lumikentän. Lopussa edellä menevä Mario alkoi omituisesti huitoa meille, mitä nyt? ...vesieste! Eli rämmittiin vielä muutaman puron poikki sekä selvitettiin labyrintti eteläseinän pälvien välistä, ja päivän urakka päättyi Schweinfurter Hütten terassille radlerin makuun.
Lumikentän leikkejä
Liisa
Kaisa (Kuva:Liisa Korpela)
Liisa vesiesteellä
Auringon kadotessa vuorenharjanteen taakse kopistelimme sisälle uuteen kotiimme. Yövyimme useamman hengen huoneessa, missä oli talon puolesta tyyny ja huopia. Myös suihku löytyi, ja lämmintä vettä, eli kaikki mukavuudet! Meidän lisäksi hyttellä oli sinä yönä vain kaksi muuta, ja nukuimme kaikki kotoisasti samassa huoneessa. Illalla syötiin, oli alkupalakeittoa, salaattia, pääruokaa ja jälkkäriä, tosi hyvät ruuat! Syömisen jälkeen ei kyllä enää muuta kaivannut kuin tyynyä pään alle, ja olikin aivan mahtavaa kömpiä nukkumaan lämpimien vilttien alle. Taisi tulla melko pitkät yöunet ja hyvin nukutti!
Hyttetunnelmaa
Aamulla saimme herätä upeaan auringonnousuun, istuskelimme rauhassa aamupalalla ja sitten kamat kasaan ja ulos! Lähdimme hiihtämään hieman samaan suuntaan mistä olimme eilen tulleet, mutta eri reittiä pitkin. Alkumatkasta päästiin käyttämään sekä hiihtorautoja että akrobaattisia kykyjä, kun latu ja koko seinä oli yön aikana mennyt korpuksi. Mutta muutaman tunnin päästä nouseminen taas helpottui, latu loiveni ja pehmeni. Oli aikaa katsella maisemia, unohtua omiin ajatuksiin, tai unohtaa koko ajatteleminen =) Saatiin myös päivän huippu, Kraspesspitz 2953m, näkökenttään. Viitisen tuntia siinä taidettiin hiihdellä, kunnes päästiin katselemaan maisemia Kraspesspitzen huipulta. Kauas sieltä näkikin! Kuin maailman, tai vähintään Tirolin katolla. Syötiin eväitä huipun kupeessa, mukavan lämpimässä paikassa.
Aamuaurinko Schweinfurter Hüttellä
Alkumatkan korpulla hiihtelyä, Liisa ja minä. Hytte näkyy vielä alhaalla!(Kuva:Mario Pitsch)
Haasteiden jälkeen reitti loiveni ja maisemat vain parani
Hieman ylempää. Vielä on huipulle matkaa...
Kraspesspitz 2953m. Oikealla näkyy leveä Inn-laakso ja Innsbruck
Huipun tunnelmaa
Lähdettiin laskemaan huipun vierestä pohjoispuolelle, valmiita jälkiä seuraillen, mutta kyllä sieltä puuteria riitti meillekin! Oli aukeita kenttiä, lyhyitä kuruja sekä laskemisen iloa! Lopulta päädyimme Haggenin kylään 1300 metriä alempana. Vauhdit loppui sopivasti terassin viereen! =)
Liisa ja Mario
Kaisa (Kuva:Liisa Korpela)
Vähän lähempää =) (Kuva: Liisa Korpela)
Liisa
Tuolta auringon alalaidasta tultiin!
Mahtavalle hyttereissulle, kippis!
No comments:
Post a Comment