Heräsimme klo 7:00 kauniiseen, auringonpaisteiseen aamuun. Eilinen hyvä fiilis osoittautui oikeaksi, sillä rauhallista tahtia Ale pystyi kävelemään hyvin, ja Kebnen tunturiasemalle mennessä koko keskeyttämisuhka oli muisto vain, eikä kukaan enää ottanut sitä edes puheeksi. Rauhallinen tahti tuntui minustakin paljon paremmalta, ja siinä kävellessä mielen valtasi rauhallinen, kiitollinen, onnellinen tunne. Jäi aikaa katsella maisemia. Koko ajan oli sellainen living the dream olo, ja olin vain onnellinen siitä, että matkamme oli vasta alussa. Otin yhden videonkin matkalta:
Pari kilsaa ennen Kebnen asemaa ilmestyi polun viereen pari huussia kuin tyhjästä, joten pysähdyimme tauolle. Kello oli siinä yhdentoista maissa, ja samassa tämän aamun kello 9:00 lähteneet juoksijat pyyhälsivät ohi! Oli pakko huutaa vähän hejahejaa, sen verran hatunnoston arvoista tuollainen juokseminen kyllä on.
Kello 11:50 saavutimme ensimmäisen checkpointin eli Kebnekaise Fjällstationin. Juotiin asemalla pullakahvit ja ostin kaupasta myöhemmin korvaamattomaksi osoittaunutta, voimaannuttavaa salmiakkia =) Tapasimme myös team Munkkivuoren, joka oli kävellyt illalla muutaman kilsan meitä pidemmälle ja tullut asemalle aamupalalle. Käytimme vielä hyväksi vessaa ja täytimme termarit valmiiksi kuumalla vedellä lounasta varten, ja kello 12:50 jätimme Kebnen aseman taaksemme. Seuraava etappi olisi Singi checkpoint 15 kilometrin päässä. Samalla muuttui maisemakin huomattavasti karummaksi ja puut katosivat maisemasta seuraavien päivien ajaksi.
 |
| Jossain ennen Kebnekaisen tunturiasemaa |
 |
| Sieltä se lähestyy, hitaasti mutta varmasti. Taustalla kuulemma ehkä ruotsin valokuvatuin vuori, tuo tötterön näkönen. |
 |
| Kebnekaisen asemalla. Kahvintuoksu kantautuu jo nenään... |
 |
| Ensin kuitenkin ilmoittautuminen checkpointilla ja leimat! |
Kebnekaisen aseman jälkeen sää muuttui tuuliseksi ja kylmemmäksi, ja maasto avoimeksi. Katselimme laakson toiselta puolelta, kun joku evakuoitiin kopterilla Kebnekaiselle menevän polun alkupäästä. Klo 15 kohdallemme osui pajupensaikko, missä arvelimme olevan sen verran tuulensuojaista, että siellä voisi olla hyvä lounastaa. Siinä vaiheessa ei tullut mieleen, mitä ihmiset tekee ensimmäisessä näkösuojassa pari tuntia kahvitauon jälkeen, arvaako kukaan? No, pienistä hajuhaitoista huolimatta lounas meni alas, eikä tullut kylmä tuulessa! Se oli myös jostain syystä nopein lounas koko reissussa, puoli tuntia.
 |
| Lounas puskassa... |
Lounaan jälkeen kävelimme, pidimme taukoa, kävelimme, pidimme taukoa, ja toistimme kuviota ehkä loputtomiin. Aina seuraavan kukkulan takaa oletimme näkevämme Singin laakson ja checkpointin siniset teltat. Aika pitkään meni, ennenkuin saimme ne oikeasti näköpiiriin: lounaalta lähdöstä oli kulunut jo nelisen tuntia. Ja kun tuo maisema avautui eteen, ei enää oikeastaan ollutkaan kiire sinne checkpointille. Aurinko kajasti pilvien takaa, ja kolmen laakson yhtymäkohta oli vain niin henkeäsalpaavan hieno näkymä, että pysähtyä piti useaan kertaan. Checkpointilla olimme klo 19:30 ja siellä odotti yllätys: poronkäristystä käärittynä rieskarullan sisään! Siinä vaiheessa olin sen verran väsynyt, että tuota ihanaa ihmistä, joka minulle sen herkun ojensi, piti kiittää ihan kahteen kertaan ja melkein tuli tippa linssiin. Suuria tunteita pienestä käristyksestä!
 |
| Kohti Singiä, team Munkkivuoren tytöt seuranamme |
 |
| Matkan varrelta |
 |
| Maisemaa |
 |
| Vesistönylitys käynnissä |
 |
| Singin checkpointtia odotellessa... |
 |
| ja sieltähän se vihdoin pilkottaa! |
 |
| ...ja lähestyy..=) |
Kello oli jo sen verran paljon, että hyvin nopeasti käristysten kadottua heitimme rinkat takaisin selkään ja lähdimme etsimään telttapaikkaa. Marssimme ripeästi noin puolitoista kilometriä polkua vielä eteenpäin, kunnes klo 20:15 pongasimme unelmatelttapaikan tasaiselta kohdalta, puron vierestä! Edellisellä yöpaikalla piti hieman kävellä veden ääreen, mutta nyt löytyi täydellinen leiripaikka! Tunsin itseni hyvinkin tervetulleeksi, kun heti ensimmäisenä lähes kolautin kenkäni poronsarveen, minkä olen aina halunnut löytää mutta koskaan ei ole vielä kohdalleni sellaista sattunut.
Onnellisina keiteltiin vielä iltaruuat ja -kaakaot ennen nukkumaan menoa. Päivälle kertyi kilometrejä noin 23, ja se kyllä tuntui jo jalkapohjissa. Mutta aivan mahtava päivä kaiken kaikkiaan! Viimeisenä nukkumaan mennessä meditaatiofiilikset, ei ajatuksia, vain onnellinen olo =)
No comments:
Post a Comment