Norja Expedition 2012

Nyt kun kylmenevät illat ja kuulaat aamut saavat henkäisemään syvään tulevan talven tuoksua, on mukava muistella viime talven ykkösreissua Lyngenin seuduille. Eräiden peliliikkeiden ansiosta jo tuttu porukka suuntasi tällä kertaa autojunalla pohjoista kohden maaliskuun lopulla. Peliliike osoittautui mielestäni loistavaksi: saatiin hyvin nukuttu yö lakanoiden välissä, ei siis univelkaa, eikä paikat olleet pahasti jumissa autossa istumisesta jo ennen ensimmäistä laskupäivää. Suosittelen!


Daltinden

Ensimmäisenä reissusta on mieleen jäänyt Daltindenin (1533 m) huiputus. Tuota töökiä on vastarannalta tuijoteltu jo pitkään, ja se painui mieleen jo ensimmäiseltä Norjan reissultani 2008. Aikaisemmin homma on jäänyt vain haaveeksi lähinnä suhteellisen hitaan nousuvauhtimme vuoksi, sillä tälle huipulle mennäkseen on ensimmäiseksi hiihdettävä laakson pohjaa melko pitkälle, ennenkuin voi edes lähteä nousemaan. Nousuakin kertyy sitten vielä kiitettävän paljon, ja vaikka se ei mitään kummallista nousua olekaan, on jo tuo määrä meidän porukalle aikamoinen suoritus.

Toisena laskupäivänä säätiedote näytti pilvetöntä koko päivälle, porukka oli vielä hyvissä voimissa, ja kun ensikertalaisena mukana oleva äiti joutui lähtemään Tromssaan varaosaostoksille, päätimme suunnata Daltindenille. Jo automatkalla sanoin ääneen muidenkin mielessä pyörivät ajatukset: nyt meillä olisi mahikset päästä huipulle, jos vain onnistumme kerralla valitsemaan oikean nousureitin.

Ilma oli todellakin aurinkoinen, mutta alku vaikutti varsin hitaalta: kaksi tuntia oli jo mennyt laaksoa hiihtäessä ennenkuin päätimme, että nyt olemme oikeassa kohdassa kääntyäksemme ylöspäin. Tuossa vaiheessa olin jo niin fiiliksissä siinä hienossa, autiossa laaksossa hiihtämisestä, että en oikeastaan enää niin välittänyt pääsemmekö ylös saakka ollenkaan. Hieno paikka!

Matka kääntyy ylämäkeen ja Daltinden komeilee edessä

Taisi mennä vielä kuutisen tuntia ylöspäin kääntymisestä, kun lounastauon jälkeen rykäisimme viimeisen nousuosuuden ja hiihtelimme tasaista lakea pitkin toppiin. Seuraamme oli liittynyt pari muutakin retkuetta, joten emme olleet enää vuorella ihan yksin. Porukka oli kuitenkin mukavaa ja henkilökohtaisesti pari testilaskijaa kurussa ei haitannut yhtään. Ruotsalaispariskunta kaiveli nimittäin lumikuoppaa about leveän uoman jyrkimmässä osassa, ja löysi melko heikon kerroksen aika läheltä maanpintaa.

Lounastauolla ruotsalaisporukan vieressä uoman reunalla. Oltiin muka hyvissä eväissä kun oli kuumat vedet ja mountain houset mukana...naapurit kaivelee tässä repustaan LASKIAISPULLIA, oli kermavaahdot ja kaikki...dou!

Aku ja Mikko Daltindenin tasaisella lakiosuudella.

Topissa ollaan!!

Eka porukka oli siis jo laskenut, ennen kuin toisena porukkana lähdimme itse tykittämään rennon leveää pohjoiseinän uomaa unelmalumessa. Ja sitä laskua muuten riitti! Pojat antoivat minulle kunnian mennä ensimmäisenä ja cruisailin niin kauan kuin reisissä riitti potkua, oikeastaan vähän vielä lisääkin, kunnes oli pakko vetää sivuun läähättämään, ja totesin että laskustahan on vieläkin vaikka kuinka paljon jäljellä! Upeaa!!

Ensimmäinen levähdystauko oli tässä. Tosi kiva lasku, ei voi muuta sanoa =)

Laskimme toisen vähän lyhyemmän pätkän ja sitten vielä tosi kivan kurun, ennenkuin lumi meni pikkasen kovemmaksi. Siitäkin oli vielä matkaa laakson pohjalle. Takaisinpäin mennessä laaksokin taittui huomattavasti nopeammin potkuttelemalla ja vauhtia lykkimällä. Paitsi että väsyneenä valitsimme yhden väärän polunhaaran ja päädyimme väärälle puolen laakson pohjalla virtaavaa puroa. Kalle ja Mikko valitsivat luistelutyylin ja lähtivät hakemaan vauhtia risteyksestä, kun minä ja Aku valitsimme ekstriimityylin, hiihdimme tandemhiihtoa parikymmentä senttiä paksua jääkantta puron yli ja viimein vielä tetsasimme suhteellisen jyrkän ja pitkän joen rantatörmän ylös - ja ihan vain tulevaisuutta ajatellen note to myself: olis ehkä kannattanut kiertää =)

Takaisin autolla oltiin 10 tuntisen päivän jälkeen väsyneinä mutta erittäin onnellisina!

Kalle kruisailemassa Daltindeniltä autolle

Kavringtinden (1289 m)

Toinen reissun hienoimmista päivistä oli Kavringtinden. Lähdettiin täydellisessä sinkkikelissä hiihtämään, koska tiedettiin että puurajassa vastaan tulee skihytta, autiotupa, minne päästään kyllä suojaan jos keli ei parane. Kun saavutimme skihytan, oli keli edelleen pilvinen ja lunta sateli. Syötiin sisällä eväitä kaikessa rauhassa ja kas, keli aukeni! Saimmekin nousta kauniissa auringonpaisteessa vastasataneen lumen kimaltaessa kaikkialla, kyllä kelpasi. Nousu huipentui vielä pitkään ja kerrassaan aivan upeaan huippuharjanteeseen, mitä pitkin mahtui just hyvin hiihtelemään. Lasku taas syöpyi mieleen yhtenä parhaimmista!!

Näin kauniissa kelissä pääsimme lopulta jatkamaan puurajasta ylöspäin

Aika monta kurvia ylempänä alkoi seinällä olla porukkaa jo melkoisesti, olivat jotkut muutkin huomanneet kelin aukenemisen juuri tällä vuorella

Onneksi aika harvan kantit, karvat ja hermot kestivät huippuharjanteelle asti. Ennen meitä oli toisaalta myös onneksi joku jo todennut hyvän ladun paikan. Tuolta ennen viimeistä töppyrää lähti meidän laskut.

Kyllä hymyilyttää kun kohta tästä pääsee tykittämään! Pari jälkeä siellä jo menee, mutta on niiiin pehmeää että eihän niitä edes huomaa =) 

Hyvän laskun tunnistaa siitä, ettei kesken malta jäädä kuvailemaan. Niin, ja näistä aina niin hillittyjen poikien ilmeistäkin voi jotain varmaan päätellä... ;) Videomateriaalia tosin on vielä tulossa tältäkin laskulta!

____________________________________________
Ja sitten vielä muutama ikuistettu hetki reissun muilta päiviltä:

Middagstindenille nousemassa upeassa säässä ekana päivänä. Tämä oli äiskän eka nousu näillä kulmilla, ja kyllä oli tytär ylpeänä skinnaamassa äitin kans!

Middagstinden ylempää. Kuva: Mikko Lehto

Äiti nautiskelemassa alamäestä =)

Monta muutakin hienoa päivää ja hyvää kuvaa osui reissulle, mutta niistä ei nyt tällä kertaa tämän enempää. Tämä kuva on Andersdaltindeniltä joka on jo itselle todellinen klassikko! Ja aina yhtä hyvä!

Kyllä kuvia läpikäydessä nousee jälleen melkoinen laskukuume...koska se talvi oikein tulee?