Kaukopartiohiihto 2013

Joskus loppuvuodesta 2012 mainitsin Mpk:n touhuista tutulle partiokaverilleni, että olen haaveillut umpihankihiihdon mm -kisoihin osallistumisesta. Lopulta päivämäärät noihin kekkereihin ei kuitenkaan natsanneet, mutta siinä asiaa googlettaessa tuli vastaan Utissa järjestettävä Kaukopartiohiihto. Tapahtuman ajatuksena on vaalia kaukopartiomiesten perinteitä sekä tutustua omiin henkisiin ja fyysisiin resursseihin. Samantien mieleeni tulee kaukopartiomiehenä kulkenut rakas ukki, ja tapahtuma alkaa kuulostaa jopa paremmalta kuin alkuperäinen suunnitelma umpihankihiihtomittelöistä.

Kaukopartiohiihto järjestetään viikonlopun (pe aamu ->) aikana, ja valittavana on joko 75 km, 150 km tai 300 km:n matka. Tukikohta on Utissa, mistä saa tietyillä reunaehdoilla valita erilaisia 75km:n lenkkejä. Partiomme alkuperäisenä suunnitelmana oli hiihtää 150 km aloittaen perjantaiaamun lenkillä ja jatkaen seuraavalle lauantaiaamuna. Treenit jäi kuitenkin aika vähiin, ja lopullisen niitin suunnitelmalle löivät työasiat, joten päätimme vetäytyä 75 km:n "pikamatkalle" aloittaen urakan lauantaiaamuna.

Saavuimme Uttihallille perjantai-iltana, kuittasimme varusteet ja etsimme hallin lattialta vapaan paikan tukikohdaksemme. Monet kanssamme yhtä aikaa saapuneet näyttivät lähtevän yönselkään hiihtämään, ja kieltämättä houkutteli se vähän meitäkin. Paljon hallille saapui myös aamulla hiihtämään lähteneitä, joista useimmat jäivät hallille nukkumaan. Muutamat hurjat kuitenkin vain tankkasivat ja lähtivät vielä yötä vasten uudelle kierrokselle! Hattua täytyy kyllä nostaa heille.

Meidän urakka alkoi lauantaiaamuna bussikuljetuksella Utista Pajulahteen. Sieltä hiihtäisimme 75 km takaisin Uttiin. Aloittaessa pakkasta oli aamutuimaan rapiat parikymmentä ja aurinko nousi komeasti järvenselän takaa. Hienot fiilikset, kun vihdoin pääsimme matkaan! Erityisesti fiilistä nostatti vielä alkumatkasta perässämme hiihtänyt todellinen kaukopartio-osasto lumipuvuissa ja aseet selässä.

Auringonnousu Pajulahdessa

Päivän mittaan aurinko lämmitti mukavasti, hanget kimalsi, sukset oli hyvin voideltu ja hiihto kulki helposti. Ensimmäiselle huoltopisteelle tulimme noin 25 km:n jälkeen. Pidimme aika tasan tunnin tauon, söimme (huoltopiste oli huoltoasema, mistä sai aivan kaikkea) ja täytimme vesivarastoja. Pitkä tauko oli kyllä paikallaan, sillä siinä tuntui ihan todella saavan uudet voimat, vaikka mieli hieman hoputtikin takaisin ladulle. Juomatankkauksesta sanottakoon, että meillä oli camelbakit ja termarit mukana. Aamun kovasta pakkasesta huolimatta itselläni ei ollut letku missään vaiheessa jäässä, kun taas partiokaveri taisi saada omansa sulaksi vasta tuolla huoltoasemalla. Muistaa varmaan seuraavalla kerralla puhaltaa letkun tyhjäksi :) Ilman termariakin olisi pärjännyt, mutta kyllä se tuntui niin hyvältä saada välillä lämmintä nestettä, että kantaminen oli kyllä täysin sen arvoista. Ja jos tosiaan camelbakit ois olleet pahasti jäässä, niin oli kuitenkin jotain nestettä mukana. Eikähän tuo yksi termari nyt niin paljoa paina :)

Alkupuolen matkasta saimme pääosin hiihdellä tällaisia baanoja pitkin

Poikkesimme baanalta tälle moottorikelkan uralle, missä olikin mahtava hiihtää!

Ehdimme vielä seuraavallekin huoltopisteelle valoisan aikaan. Sieltäkin sai ostaa pientä purtavaa, mm. kanakeittoa, banaania ja voileipiä. Pidimme ehkä puolen tunnin tauon, ja sitten takaisin ladulle. Ehdimme hiihtää vielä viitisen kilometriä ennen pimeän tuloa, mutta sitten olimmekin sopivasti jo niin lähellä Kuusankoskea, että pääsimme käyttämään valaistuja latuja taas pitkät matkat. Urheilukeskuksen ladut olivat mahtavan leveitä baanoja, ja viettivät kivasti kohti kaupunkia. Niitä alamäkiä laskiessa oli taas fiilikset katossa! Noiden huippufiilisten jälkeen alkoikin sitten eteneminen hidastua, sillä jouduimme kävelemään parin sillan yli ja tutkimaan karttaa useammin. Lisäksi vastaan puhalsi todella inhottavan kylmä tuuli. Kun lopulta pääsimme Kuusankosken ohi, alkoi hankalakulkuisen, mutkittelevan ja ylös-alas menevän moottorikelkkauran hiihtäminen pimeässä metsässä. Muutoin ei pahemmin otsalamppua tarvinut kuin kartanlukuun, mutta tuolla osuudella oli kyllä hyvä lamppu oikeasti tarpeen. 300 km:n hiihtäjät oli vielä tulossa meitä vastaan juuri tuolla osuudella, ja jos heillä ei olisi ollut lamput päällä, niin sylikkäin oltaisiin päädytty ihan varmasti. Onneksi kuitenkin valot oli käytössä ja ehdittiin aina väistää toisemme.

Viimeiselle huoltopisteelle tultiin joskus puolen yön aikaan. Se olikin muuten hieno paikka! Varmaan valosalla vielä hienompi, heh :) Sieltä olikin Uttiin enää arviolta kymmenisen kilometriä, mutta kuten aina, viimeiset kilometrit tuntuu todella pitkiltä. Hieman väsyksissä vielä taidettiin lukea karttaa välillä ihan selkeissäkin paikoissa, ihan varmuuden vuoksi :) Lopulta kuitenkin hiihtelimme Uttihallin pihaan kello 03:30. 20 tunnin hiihtely takana, keho väsynyt mutta mieli varsin tyytyväinen!

Tätä nyt ei varmaan kukaan usko, mutta mie en tota sydäntä näihin piirtänyt! Kiva sitä oli silti hiihtäessä katsella =) Toisissa suksissa luki ASS, en tehnyt sitäkään :D

Kaiken kaikkiaan olen todella tyytyväinen tapahtumaan, sillä järjestelyt pelasivat todella hyvin ja yhteishenki osallistujien kesken oli mahtava. Vastaantulijoita tervehdittiin, neuvottiin reiteissä jos tiedettiin, ja muutoinkin kanssahiihtäjien kanssa rupateltiin. Muutaman partion kanssa hiihdettiinkin lähes koko matka suht samaa tahtia. Uttihallin tukikohta on mahtava, koska sinne voi jättää yöpymis ym. tavarat valmiiksi. Huoltopisteillä oli aina kylmää ja lämmintä juotavaa tarjolla, ja hienoa oli myös se, että ruokaakin sai ostaa omien mieltymystensä mukaan jokaiselta pisteeltä. Jopa siellä viimeisessä missä olimme keskellä yötä, oli tarjolla kaikkea tarvittavaa, vaikka välillä vaikutti siltä, että kahvilanpitäjät oli vähintään yhtä väsyneitä kuin me :)

Etukäteen tapahtumasta ei löytynyt aivan liikaa tietoa, joten ehkäpä laitan tähän vielä varustelistaa ym asioita, jotka olisi kiva muistaa jos (ja kun) lähden uudestaan.

• ainakin tuota Pajulahti-Utti väliä kannattaa harkita toiseen suuntaan jos mahdollista. Silloin pääsisi hiihtämään vaikeakulkuiset metsäosuudet päivänvalossa, jos siis lähtee matkaan aamulla.
• kannattaa ehdottomasti ottaa valmiiksi voidellut lainasukset firmalta. Hiekkaisia kohtia tulee eikä niistä enää väsyksissä jaksa välittää...
• valmiista voitelusta huolimatta omat voiteet mukaan myös
• firmalta saa myös lainasaappaat, mutta jos käsitin oikein niin ei huopia! Eli omat huovat tai ainakin useammat villasukat kannattaa olla mukana

Ja sitten niitä varusteita, lähinnä nyt ne mitä oikeasti tuli käytettyä ja mitä ottaisin seuraavallekin kerralle mukaan:

• Camelbak (ja termari, toisessa urheilujuomaa ja toisessa vettä)
• Otsalamppu
• Pitovoidetta
• Aurinkolasit
• Rakkolaastaria/teippiä tms, buranaa ja magnesiumia
• Vaihtopaita, väh. yhdet vaihtosukat per 75km, vaihtopipo + -hanskat
• Taukotakki
• Evästä huoltopisteiden välille, itsellä oli voileipiä, myslipatukoita, pullaa, sipsejä (maratonia juostessa aina haaveillut a) pullasta ja b) sipseistä, en tiedä miksi, mutta nyt ne oli pakko ottaa ja olihan hyvää! ;)