Norja Expedition 2013

Ehdin jo stressata, että taas on kesä pitkällä ennen kuin jaksan alkaa muistelemaan tämän vuoden pohjosen retkeä. Muuutta sitten tarkistin, että viime vuodenkin muistelot on julkaistu lokakuussa! Joten eikai tässä vielä kiirettä ole?! Olen tainnut olla kiireisempi ulkona, tekemässä kivoja asioita, kuin istumassa tuntikausia sisällä koneella ja kirjoittamassa niistä. Mikä on sinänsä aika hyvä tilanne, sillä ulkosalla on ihmisen hyvä olla :)

Pääsiäisenä tehtiin siis jälleen ehkä jo perinteeksi kutsuttava kauden päätösreissu Norjaan.

Matkustus tapahtui samalla hyväksi havaitulla kaavalla, kuin aikaisemminkin. Mutta jälleen varailtiin junapaikkoja niin myöhään, että Kolarin junaan ei ollut toivoakaan päästä. Rolloon siis. Ja kotimatka olikin sitten hätäratkaisujen huipentuma, ajeltiin peräti Ouluun asti ja sieltä junaan, kun muut vaihtoehdot oli täynnä. Mut ehtihän siinäkin viettämään reissun päättäjäisiä ravintolavaunuun... ;)

Tällä kertaa majoituttiin Lyngenissä, Lyngseidetin kylässä, Johnsenin kämpissä. Ja tämä olikin aivan loistoratkaisu, koska oltiin kerrankin lähellä pelipaikkoja! Tämän ansiosta päästiin viettämään jopa autottomia päiviä, kun käveltiin vaan kämpiltä lautalle ja sillä vuonon yli, siellä karvat alle ja menoksi. Ja takas tullessa afterit paatilla!


Mutta takaisin alkuun :) Eka päivä valkeni pilvisenä, ja lähdimme hiihtelemään odotuksilla "jos nyt sais vaikka edes kamppeet kasteltua". Mutta keli aukeni ja skinnailimme täydellisessä auringonpaisteessa Rörnestindenin huipulle asti! Huipulla tuulettaessamme keli vetikin sitten reissun teeman mukaisesti sinkkiin, ja alas laskettiin flätissä valossa. Olihan se lumi silti pehmeää ja laskeminen kivaa!

Almost there! Arskaa, lunta, vuoria ja vuonoja, enempää en osaa toivoa!

Toppituuletukset. Juuri tätä kuvaa ottaessa huomattiin, että vois alkaa vaikka kiirehtiä alaspäin...

Erityisesti alaosissa laskeminen oli tosi kivaa, kun ei oltu aivan pilvessä ja näkikin jotain :)

Toisena päivänä sateli jälleen lunta, ja tällä kertaa taivas ei auennut. Hiihdeltiin metsärajassa eilistä seinää vastapäätä ja saatiinkin varsin mukavaa metsälaskua. Ja ne kamppeetkin kasteltua.

Kalle pöllyttää

Kalle

Evästauolla ei oltu ehditty istua vielä kauaa, kun oltiin jo melko hyvin lumen peitossa. Eväät pääsiäisteeman mukaan! ;)

Seuraavat kaksi päivää vietettiin uunituoreen UIAGM oppaan Josef Westerlundin kanssa opetellen laskijan jäätikkötaitoja. Kävimme piipahtamassa Steindalsbreen-jäätiköllä ja treenailimme railopelastusta. Kiitokset Josefille hyvästä ja opettavaisesta kurssista!

Steindalsbreelle menossa. Uudessa lumessa kynnettiin polvensyvyistä uraa eteenpäin, ja tuntien lähestyminen sai jalat hapoille. Laskujen takia tuonne ei ehkä kannata könytä, mutta upea laakso kuitenkin!

Opittujen taitojen kertaus on tärkeää! Mikko rakentaa taljaa, jolla railoon tippunut Aku saataisiin ylös. Uhrilla ei tosin näytä olevan kiire, sillä joku oli unohtanut rommipullon railoon. Ankkuria esittävällä on melkoisia vaikeuksia pitää pokkaa.

Aku on taas hyppäämässä rommipullon toivossa railoon, Mikko valmiina pelastamaan.

Kallekin oli pelastettavana, kyllä se sieltä nousee!

Reissun loppupuolella harrastettiin vielä pitkien lähestymisten iloa Fastdalstindenillä, ja viimeisinä päivinä saatiin reissun parhaat siivut Giilavarrilla ja Kavringtindenillä. Fastdalstindenille lähdettiin taas kauniin aurinkoisessa säässä, mutta kuinkas ollakaan 800 m:n paikkeilla jouduttiin jälleen perääntymään ja laskemaan huonossa näkyvyydessä alas. Lohdutuspalkintona lähdettiin risteilemään, eli ajeltiin lautalle ja Tromssaan Burger Kingiin :)

Fastdalstindenille noustessa huutelivat jäätikön toiselta puolen nämä upeat linjat laskijaa. Ehkäpä joskus :)

Giilavarrilta saatiin upea lasku ensin kohti Nordmanviktindeniä ja sieltä jättimäistä uomaa pitkin alas.

Upea paikka, ei löydy sanoja tätä kuvailemaan!

Uoman päästä näytti laskija tipahtavan suoraan mereen. Taustalla Lyngen ja oikeanpuolimmaisin tööki on Kavringtinden.

Pojat ja vuono.

Kalle poseeraa alarinteillä.

Laskukansa lauttamatkalla.

Täydellinen päivä vaatii täydellisen afterijuoman! Rommikaakaota kermavaahdolla :)

Ja sitten se vika päivä, Kavringtinden melkoisen pitkän pohdiskelun jälkeen. Sään jumalatkin suosi, ja tällä kertaa saatiin myös laskea auringon paistaessa. Jos kausi on pakko lopettaa, niin tämä oli kyllä täydellinen päivä ja täydellinen lasku sen tekemään. Kiitos!

Lähtöasemissa odottamassa, että Mikko pääsee kuvauspaikalle. Tässä kohtaa vielä melkoisen kova tuuli viuhtoi ympärillä, mutta laskun puolella oli täysin tyyntä. Lumi pehmeää, koskematonta ja sitä riitti. Aijai!

Ja sitte lähti, ehkä paras lasku koskaan!? Kuvasta kiitokset Mikolle!

Kalle pöllyyttää bowlin alaosassa.

Ilmeet taitaa kertoa kaiken :)

Kausi 2012-2013 päätettiin haikein mielin tähän. Paljon saatiin laskea, oli lukemattomia hienoja laskuja, monta hyvää reissua ja kasoittain ihania muistoja. Kiitos kaikille osallisille ja erityisesti Kallelle jälleen parhaasta laskuseurasta!

Ensi talven seikkailuja odottaen,
Kaisa