Tulistelua ja välineiden testausta

Viime viikonloppuna tuli jälleen sellainen tunne, että on pakko päästä ulos tuijottelemaan nuotiota. Sää täällä on ollut päivä toisensa jälkeen samaa harmaata vesisadetta, mikä nyt ei suoranaisesti kutsu retkeilemään, mutta päätettiin silti lähteä. Suunnaksi otettiin Loppi ja Poronpolun retkeilyreitit.

Treenimielessä ollaan käyty joskus kävelemässä noita polkuja kesäisessä vesisateessa, ja nyt vallitseva säätila oli vaihtelun vuoksi talvinen vesisade. Onko tämä joku Suomen Sarek, missä aina sataa? Päättäväisesti kuitenkin kaivettiin sukset autosta, sillä hei, nyt on  helmikuu joka on talvea ja silloinhan hiihdetään. Ja olin nimenomaan halunnut hiihtoretkelle. Päästiin ehkä 50 metriä kun käännyttiin takaisin (tai myönnettäköön, että se olin minä joka lannistui ensimmäisenä), palautettiin sukset autoon ja lähdettiin tallustamaan jalan niinkuin jäljistä päätelleen oli moni muukin tehnyt. Pertsoilla olisi kyllä retkilatuakin pitkin päässyt, mutta 10 cm leveillä metsäsuksilla tuli hankaluuksia niissä kohdissa, kun lunta ei ollut jäljellä enää missään muualla kuin siinä ladulla...ja muutenkin kaikki luistinta leveämmät tuntui vähän liioittelulta näille keleille. Ihan pikkasen vaikea pohjoisen ihmisenä välillä käsittää näitä talvikelejä, mutta tää on etelän eksotiikkaa kuulkaas! :) Välillä se naurattaa ja toisinaan itkettää.

Jossain määrin ankeissa tunnelmissa tallustettiin muutamat kilometrit lähimmälle laavulle, mikä oikeastaan oli laavu vain meidän toiveajatuksissa, todellisuudessa kyseessä oli räntäsateessa nököttävä nuotiokehä. Alettiin kuitenkin puuhastella nuotiota ja voi sitä tuoksua kun raapaisin tulitikun mäntyhalosta vuoltujen sytykkeiden sekaan! Mieleen tulvahti kasa mukavia muistoja aikaisemmilta retkiltä. Nuuhkuttelin haltioituneena pikku hiljaa syttyvää nuotiota ja unohdin ympärillä vellovan harmauden. Nautin savun tuoksusta, nuotion lämmöstä ja ihastelin lumen alta pilkottavia suopursuja. Kostea ilma oli täynnä tuoksuja ja raikas tuulenvire tuntui mukavalta kasvoilla. Kyllä se vain on niin, että ulos kannattaa lähteä aina, oli sää mikä hyvänsä!

Jarkko innostui myös testailemaan jo jonkun aikaa sitten heräteostoksena eräästä edesmenneestä huoltoasemien yhteydessä sijainneesta retkikaupasta hankittua pientä Edelridin retkikeitintä. Keitinrakennelma on tosi kevyt, kattiloineen kaikkineen painoa on vain 356 g. Keitin on odotettavasti hieman heppoisemman oloinen kuin vanha tuttu ja luotettava Trangia, mutta tosi toimissa pysyi kuitenkin vakaasti pystyssä. Kattilan koko on vähän reilu 1,25 litraa ja sen sisälle mahtuvat sekä kattilaa pitelevä rakennelma että pieni kaasupullo. Kattilassa on myös hyvin tiiviisti paikoilleen istuva ja helposti nostettava kansi. Puoli litraa vettä kiehui kunnolla kahdeksassa minuutissa ja veden sai kaadettua kuksaan ihan näppärästi ja sormiaan polttamatta :) Miinuksena tämä vaatii jonkinlaista tuulisuojaa vetoisemmalla paikalla. Ja lisäksi täytyy hiljaisuutta rakastavan kyllä sanoa, että aikamoinen tohotus tästä keittimestä lähtee. Silti aivan hyvä vaihtoehto 1-2 hengelle sellaisille retkille, missä syystä tai toisesta halutaan pitää reppu mahdollisimman kevyenä. Tällaisia saattaakin olla tiedossa ;)

Kannatti siis lähteä kun tuli keitinkin testattua, eikä muutenkaan ollut turha reissu sillä saatiinhan kamppeet märiksi ja bonuksena vielä savun tuoksuakin!

Se paikka ei ollut minun mielikuvissa ihan tämän näköinen...odotin mukavaa laavua jossa istuskella tihkulta suojassa. Joskus tästä on kävelty ohi mutta aika ilmeisesti kultaa muistot.

Mutta onneksi oli gore-texiä päällä ja loistava nuotionsytyttäjä sekä hyvät eväät matkassa!

Keittimen kasaus menossa

Tämän näköinen härpätin se sitten on

Vettä kiehumassa ja halkoja vähän tuulisuojana