Melonta ei tosin ole minulle aivan täysin uusi laji, sillä olen melonut lapsena Inarissa sukulaisten kajakilla kesäisin. Muistikuvia on jäänyt mieleen muutamia: melominen oli hirmu mukavaa, oli jännää olla niin lähellä vedenpintaa ja nähdä välillä kalojakin, ja kajakkia ei meinannut millään saada kaadettua. Tykkäsin lapsena yleensäkin kaikenlaisesta vedessä räpiköimisestä ja olin juuri sellainen penska, joka ei haluaisi vielä silloinkaan tulla pois jäätävän kylmästä järvestä kun huulet alkavat jo muuttua sinisiksi. Vanhempana en ole ollut enää ihan niin innokas vesipeto, mutta jo monena kesänä olen haikaillut melomaan ja tietysti myös jonnekin pidemmälle retkelle. Muutaman kerran olen käynytkin päiväseltään vuokrakajakilla koluamassa rantoja, ja silloin on tullut tunne, että olisi ehkä hyvä osata lajia hieman paremmin ennen kuin lähtee kovin vuolaisiin virtoihin tai suurille selille täyteen pakatun kajakin kanssa. Nimimerkillä eräänä juhannuksena yllättäen kajakin kanssa metrisessä aallokossa ;)
Tänä vuonna muistin nämä ajatukset kerrankin hyvissä ajoin, ja soittelin jo maaliskuussa paikalliseen melontaseuraan ilmoittautuakseni melontakouluun. Ilmoittautuminen on ihan hyvä tehdäkin hyvissä ajoin, koska melontakurssit näyttävät täyttyvän nopeasti. Viime viikolla olikin jo sitten se odottamani kurssiviikko.
Kurssipäiviä oli kolme, joista jokaisena oltiin vesillä arviolta vajaa pari tuntia. Aina aluksi käytiin läpi asioita tukevalla maankamaralla, kuten esimerkiksi kajakkiin menoa ja sieltä poistumista sekä melonnan tekniikkaa. Saimme myös melko kattavan esittelyn mm. lajivarusteista, turvallisuusseikoista ja jokamiehen oikeuksista melontamielessä. Ohjaajat olivat hyviä ja kurssiporukka ihan loistavaa, eli aika kului kuin siivillä.
Vesillä harjoittelimme kahtena ensimmäisenä päivänä perustekniikoita mm. eteen-, taakse- ja sivullepäin siirtymisissä sekä melan käyttöä tukena ja kajakin ohjailussa. Kelien ansiosta pääsimme harjoittelemaan vähän tuulisemmissakin olosuhteissa. Kolmantena kurssipäivänä teimme retken lähisaareen, joka huipentui paluumatkaan täysin tyynessä kelissä ja ilta-auringon paisteessa. Ja kohdallani myös uintireissuun, koska halusin kokea kajakin kaatamisen ja vedestä pelastautumisen.
Etukäteen jännitti hieman tuo kajakin kaataminen, ja erityisesti se sieltä poistuminen. En oikein tykkää sukeltamisesta, joten pohdiskelin paljon sitä, kauanko kestää ennenkuin pääsen pintaan vetämään taas henkeä. Tai entä jos jäänkin kajakkiin jumiin? Ohjaaja kyllä lohdutti kertomalla, että kajakissa ei kaatumistilanteessa oikein voi pysyä kyydissä vahingossa vaan sieltä kyllä solahtaa ulos helposti. Mutta heti perään myös kertoi, että pää alaspäin veden alla ollessa on sitten erittäin helppoa saada nenäontelo täyteen vettä. No sehän kuulostaa kivalta! Ihan kuin en muutenkin panikoisi helposti syvissä ja tuntemattomissa vesissä.
Kun tuli toiminnan aika, ja minua edelleen jännitti tuo sukeltamisosuus, ohjaaja käski minun vain aloittaa helpommasta harjoitteesta, eli otin jalat valmiiksi kajakin ulkopuolelle niin että istuin ikään kuin hajareisin kajakin päällä ja kaadoin sen siitä. Molskis! Ei ollut paha kokemus, en tiedä sukelsinko edes aivan kokonaan. Vesikin oli yllättävän lämmintä, ainakin näin pohjoisen ihmisen näkökulmasta, sillä edes henki ei salpautunut pulahtaessa :D Vedessä oli yllättävän raskasta uida vaatteiden ja kenkien kanssa, vaikka minulla oli vain kevyet barefootit jalassa ja juoksuvaatteet päällä. En kyllä ikinä tule melomaan raskaiden vaelluskenkien kanssa! Ohjaaja toimi pelastajanani ja antoi minulle ohjeita miten toimia. Saimme kaadettua kajakista enimmät vedet pois ja minulle kerrottiin miten kiivetään vedestä takaisin kajakkiin. Toimin ohjeiden mukaan ja ei mennyt kuin hetki niin istuin helpottuneena, vaikkakin hieman hengästyneenä, jälleen kajakissa. Sinne takaisin pääseminen olikin yllättävän helppoa kun pelastaja tiesi mitä tehdään.
Kajakin kaataminen oli minusta tosi arvokas kokemus, sillä nyt tiedän miltä se tuntuu ja miten sitä voi harjoitella, eikä kaatumista enää jännitä samalla tavalla kuin aikaisemmin. Aion kyllä vielä harjoitella lisää sekä kaatumista että toisen auttamista. Ja tulihan siitä ihan hyvä voittajafiilis, kun uskalsi taas sukeltaa epämukavuusalueelle! Alan vissiin viihtyä siellä epämukavuusalueella :D Tai joka kerta kun sinne menee, se raja siirtyy, ja aikaisemmin epämukavasta tilanteesta tuleekin ihan ok. Suosittelen kokeilemaan :)
Kokonaisuudessaan melontakurssi oli hyödyllinen kokonaisuus, mistä on nyt hyvä jatkaa kohti seuraavia melontaseikkailuja. Erityisesti koen hyötyneeni oikean tekniikan opettelusta, sillä uskoisin siitä olevan hyötyä erityisesti pidemmillä melontamatkoilla. Luonnollisesti myös turvallisuusnäkökohdat, mitä kurssilla tuotiin esille, tuli painettua tarkasti mieleen. Suosittelen kurssilla käyntiä kaikille, jotka aikovat retkeillä meloen tai haluavat muuten vain aloittaa leppoisan harrastuksen luonnon parissa.
Vetisistä olosuhteista johtuen en pitänyt kurssilla kameraa mukana, joten kuvituksena toimikoon nyt sekalaisia melontakuvia menneiltä retkiltä.
No comments:
Post a Comment