Ode to those who keep on going

Nyt on kyseessä mun ekat vaelluskengät. Ostin ne Tornion Intersportista joskus 2000-luvun alkupuolella. Ensimmäinen reissu niillä alkoi kotoa ja päätyi pienoisen harhailun sekä jumalattoman pitkältä tuntuvan kävelyn jälkeen jonnekin Haaparannan toiselle puolelle, mistä soitin ja pyysin kauniisti äitiä hakemaan minut kotiin. En jaksanut kävellä enää yhtään. Jalat olivat ihan poikki ja etureidet kipeänä raskaista kengistä.

Päättäväisesti jatkoin kengillä kävelyä, sillä myyjä oli sanonut, että näillä pitää kävellä ainakin 100 kilometriä ennen kuin ne asettuvat jalkaan. Sata kilometriä ei kyllä riittänyt alkuunkaan, mutta minähän kävelin, ja hyvin ne sitten lopulta jalkoihini mukautuivatkin. Ja kun oli näillä kengillä kävellyt, tuntui muutaman vuoden päästä armeijan maiharit ihan lenkkareilta.

Tältä he näyttivät vuosi sitten

Näillä kengillä on kävelty polkuja varmaan tuhatkunta kilometriä, noustu lukuisien tuntureiden huipulle ja raahustettu työharjoitteluissa ja myöhemmin oikeissakin töissä ympäri Suomen metsiä, pusikoita ja soita. Ja huollettu, putsattu ja rasvattu kiireisimpänä maastokautena joka viikonloppu. Niillä on kahlattu yli puroista ja joskus joestakin, rämmitty suossa, hiekassa, mudassa, sohjossa ja lumessa. Aina jalat kuivina. Ne jalassa on myös lähdetty moneen reissuun ja yritetty sitten vaivihkaa riisua ne pitkillä lennoilla, hajuhaitoista huolimatta.

Kauan ne kestivät, kun niitä niin rakkaudella huolsin, mutta eivät ikuisesti. Pari vuotta sitten ennen Fjällräven Classicia tutkiskelin huolestuneena hieman repsottavaa pohjaa. Sille reissulle ei uusia kenkiä voisi mitenkään ottaa, vaan se oli ehdottomasti saatava kävellä vanhoilla luottokengillä. Korjasin repsottavan pohjan paikoilleen Aquasurella, mutta ei sekään kestänyt yli sataa kilometriä. Sitkeästi kävelin kuitenkin kengillä vielä monet työpäivät, mutta pikkuhiljaa se oli myönnettävä, että pohja tipahtaa kohta irti. Ja sukat kastuu! Päätin, että oli aika etsiä uudet luottokengät.

Hauskuutin itseäni etsimällä kuvia minun ja kyseisten kenkävanhusten yhteisistä seikkailuista :) Tässä muutamia niistä:

Korouoman vaelluksella

Norjassa...

Alpeilla Via Ferrata-reitillä (ja joo, oli ne ehkä vähän turhan järeät sinne!)

Lumisohjossa Innsbruckin katuja kahlaamassa

Suomen metsissä

Itävallan metsissä

Lentokentällä! :)

Melkein maalissa, sekä minä että kengät...

Ja sinä päivänä, kun päätin, että se oli sitten siinä.

Tässä uudet menopelit, ja kuten kuvasta näkyy ovat hekin jo päässeet näkemään jotakin. Toivottavasti ko. valmistaja tekee vieläkin yhtä kestäviä kenkiä!