Juhannuksen melontaretki Päijänteellä

Juhannuspäivää vietettiin kosteissa merkeissä, nimittäin melomalla vesisateessa...kuusi tuntia!

Voisi luulla, että koko retki olisi ollut ihan perseestä, mutta ei se ollut. Ei sitä vettäkään ihan koko aikaa satanut, suurimman osan ajasta vain. Ja edelliseen retkeen verrattuna oli ainakin tyyntä, päästiin heti alkuun ylittämään retken suurin selkä, mitä viimeksi kammottiin jättimäisten (meidän mielestä) aaltojen vuoksi. Nyt oli ihan hiljaista.

Ensimmäinen veneväylän ylitys oli mielenkiintoinen. Nähtiin kaukaa isohkon veneen lähestyvän ja jäätiin hyvän matkaa väylästä odottelemaan, että vene menee ensin. Mutta se tulikin tosi hiljaa, ja sillä oli jotkut suurehkot kepit pystyssä molemmin puolin. Mitä ihmettä? Kun vene tuli vähän lähemmäs, todettiin kepit juhannuskoivuiksi. No jo on! Eikö ne tipu kyytistä kaasuttaessa? Siksi kai se ajelikin toooosi hiljaa. Yhtäkkiä vene muutti kurssinsa pois väylältä ja suoraan meitä kohti. Tässä piti olla matalikkoa, mitä se oikein hommaa? Tässä vaiheessa katsottiin parhaimmaksi ottaa ritolat, ja kun muita veneitä ei näkynyt meloimme perä kohisten väylälle ja sen toiselle puolen. Juhannuskoivupaatti jäi niille paikkeille missä olimme odotelleet ja näytti hiljentäneen vauhtia entisestään. Mitä lienee puuhannut?

Me jatkoimme matkaa saaren rantoja seuraillen ja rantauduimme piakkoin paikkaan, missä olikin lähellä ilmeisesti joku partiolaisten leiri. Jarkko ainakin väitti nähneensä leirin missä oli rivissä samannäköisiä telttoja kuin suoraan Aku Ankasta, ja leirin edustalla merirosvolaivakin. Tuo jatkuva sade ei ehkä tehnyt hyvää sen pääkopalle?

Taukopaikalta lähdössä

Lähtöpaikkana meillä oli Vääksy ja kiersimme Salonsaaren, matkaksi arvioimme noin 23 km. Meloimme kaksikoilla, eli aivan joka metriä ei tarvinut yksin kauhoa. Kaksikossa kivana puolena on kyllä juuri se, että pystyy välillä vaikka kuvailemaan tai muuten vain himmailemaan, ja kaveri pitää paatin liikkeessä :)

Kaikki kuvat on tietysti otettu juuri niinä muutamana hetkenä, kun ei satanut...

Mulla ei ollut lähtiessä kuoritakkia päällä (silloin oli yksi niistä sateettomista hetkistä), enkä sitten laittanutkaan sitä koko päivän aikana, kun kosteudesta huolimatta ei tullut kylmä meloessa. Kovin pitkiä taukoja ei hirveästi huvittanut kyllä pitää. Ilman lämpötila taisi olla jossain reilun + 15 asteen korvilla. Päivän päätteeksi olin aivan yhtä märkä kuin silloin, kun kippasin kajakin ja kävin uimassa! Mutta arvokasta tietoa sinänsä, että vaatteet märkänäkin noissa lämpötiloissa vielä tarkenee ja selviää ihan hyvin, kunhan pysyy pienessä liikkeessä. Kädet tarkeni hyvin paksuissa neoprenihanskoissa, mutta vähän ikävästi ne kyllä hautuu tuollaisissa käsineissä pitkän päivän aikana.

Tauko numero kaksi ja meininki alkaa olla melko kostea. Tämä oli tosi jyrkkärinteinen saari ja rinne jatkuu kuulemma samanlaisena myös veden alla. Jossakin lähettyvillä on kuulemma noin 80 metriä syvää!

Oli kyllä ihana tunne retken päätteeksi vaihtaa kuivat vaatteet ylle! Ja mennä saunaan! Helteellä olisi vain polttanut nahkansa, saanut auringonpistoksen ja nestehukan eikä olisi osannut arvostaa näitä asioita päivän päätteeksi. Aina on hyvä keli mennä ulos! ;)