Hammastunturille ja jälleen maisemaleiriin (3)

27.8.2015

Aamuaurinko herätteli meitä jo vähän aikaisemmin kuin eilen. Vaelluksella unirytmi näyttää mukautuvan hyvin nopeasti päivänvalon mukaan. Tuuli puhalteli koko yön suht sopivalla voimalla, eikä aamulla ollut hirmuista kosteutta havaittavissa. Yö oli melko viileä, ja minä tunnetusti palelen aina ensimmäisenä, mutta tällä kertaapa ei tarvinut palella, koska käytössä oli uusi makuupussin sisäpussilakana. Ja se oli mahtavan lämmin! Oli nyt ensimmäistä kertaa käytössä ja vakuutuin heti.

Keli on kuin morsian :)

Sää oli kertakaikkiaan hieno, melkein pilvetöntä ja pieni tuulenvire. Leiristä huomasimme jonkun linnun saalistamassa viereisen suon yllä. Se oli varmaankin joku haukka, koska se oli pitkään paikoillaan ilmassa, tosi korkealla, kunnes syöksyi alas suolle. Hienon näköistä! Eilenkin nähtiin joku pieni pöllö, joka lennähti istumaan läheisen puun latvaan ja jäi siihen hetkeksi seuraamaan meidän menoamme. Se oli pieni ja söpö, aivan taskukokoinen malli :) Oon toivoton näitten lintujen tunnistamisessa, valaiskaa minua jos on aavistuksia mitä nuo voisi olla.

Pakattiin leiri kasaan ja otettiin suunta kohti Hammastunturia. Laskeuduttiin Härkävaarasta hieman alas, kierrettiin Haukkapää luoteen puolelta ja siitä pienen suon ylitettyämme oltiinkin jo Hammastunturin alarinteillä. Näytti vahvasti siltä, että päästäisiin käymään huipulla koska keli pysyi avoimena, ja tunnelma oli katossa! Viime vaelluksella kun ei päästy Sokostin kanssa alkua pidemmälle sankan pilviverhon takia.

Tähän jäi rinkat

Mun hieno pikkureppu!

Jätettiin rinkat puurajan tuntumaan ja kirkkaat crocsit esille sillä tavalla, että ne näkyisi tunturiin päin. Ei ollut kokemusta rinkkojen hylkäämisestä huiputuksen ajaksi, eikä tietysti myöskään siitä kuinka ne erottuisi maastosta alaspäin tultaessa. Minä pääsin käyttämään luottovarusteeni Kajkan ominaisuutta, minkä hienoutta en aluksi aivan hiffannut, mutta nyt tajusin: sain tehtyä rinkan yläläpästä pienen repun! Sinne sain mahtumaan juomapussin, kännykän, vähän evästä, pipon ja hanskat. Tosi kätevää. Tuo taitaa olla alunperin kyllä suunniteltu jonkinlaiseksi vyölaukuksi, mutta hihnat riittää mulle repuksi juuri ja juuri. Täytyy harrastaa enemmänkin tätä kevyempää huiputusta, oli se kävely ilman rinkkaa kyllä niin helppoa!

Tunturissa on mukavaa kävellä, eikä meillä mennyt kuin arviolta puolisen tuntia huipulle. Maisemat oli tietysti huikeat, kun oli kyseessä tämän erämaan korkein kukkula. Ai että tykkään näistä huipuista!!

Maisema huipulta pohjoiseen, edessä Hammasjärvi.

Istuskeltiin hetki huipulla, mutta huomattiin pian että taivaanrantaan alkoi kerääntyä sankemman näköistä pilveä. En olisi oikein ollut vielä valmis lähtemään takaisin alas, mutta pilvien takia halusin pelata varman päälle ja niinpä lähdettiin paluumatkalle. Matkalla alas nähtiin kaksi ihmistä tosi kaukaa, he erottuivat lähinnä hahmoina tunturin rinteellä. Mietin mahtoivatko hekin seurata meidän kulkua, ja heilautin kokeeksi kättäni. Hahmot vastasivat ja heiluttivat takaisin, sitten jatkoimme molemmat omaan suuntaamme. Tämä oli ainoa kohtaaminen muiden vaeltajien kanssa Ivalojoen tällä puolella. Täällä saa tosiaan olla rauhassa :)

Parhaat mustikat löytyi jälleen tunturin rinteeltä

Rinkkojen viereen jättämämme crocsit loistivat niin kauas, ettei meillä ollut mitään ongelmia löytää suoraan takaisin rinkoille. Ilman kirkkaita värejä ne kyllä olisivat erottuneet vasta paljon paljon myöhemmin. Enkä uskalla edes miettiä niiden etsimistä sumussa!

Löysin rinkkojen lähettyviltä kauniit poronsarvet ja kantelin niitä kädessäni hetken aikaa. Ei kuitenkaan ollut lupaa kantaa enää yksiäkään poronsarvia kotiin, joten hyvästelin sarvet ja jätin ne nätisti kiven päälle. Ehkä joku toinen vaeltaja ne siitä löytää joskus ja ilahtuu.

Rinkoilta käveltiin alas Kulvakkojoelle, minkä varressa syötiin lounas. Yksinäinen poro tuijotteli meitä muutaman kymmenen metrin päästä pitkään. Liekö senkin tehnyt mieli nuudeleita? Aurinko paistoi eikä joen varteen tuullut juurikaan. Oli mukavan lämmintä ja syönnin päälle rupesi oikein ramasemaan. Päiväunien sijasta keittelimme kuitenkin kahvit ja lähdimme sitten jatkamaan vielä matkaa.

Kulvakkojoki

Ylitimme Kulvakkojoen ja lähdimme nousemaan Littiäpään laitaa, suon laitoja mukaillen. Huomasimme kartassa pienen lammen Littiäpään luoteisnurkalla, jälleen juuri puurajassa, ja päätimme mennä katsomaan, josko sieltä löytyisi hyvä leiripaikka.

Hammastunturin jylhempiä puolia näkyi vielä matkan varrella

Suunniteltu lammen ranta ei ollut tällä tuulella aivan ihanteellinen, mutta onneksi jaksettiin kärsivällisesti kävellä vielä hieman, sillä heti lammen jälkeen löytyikin taas tosi hyvä paikka. Meille olikin varattu tästä hotellista huone oikein merinäköalalla, sillä Hammasjärvi siinsi sopivasti tuntureiden välistä :) Nukkumaan käydessä oli taivas melko sankassa pilvessä ja tuuli heilutteli telttakangasta tasaiseen tahtiin. Juuri unen rajamailla alkoi sade ropisemaan kotoisasti teltan kattoon. Satakoon nyt niin paljon kuin jaksaa, kunhan aamulla on taas kaunis sää, joohan?