Kuva: Mikko Lehto
Tänäkin vuonna päästiin Norjaan viimeistelemään ja fiilistelemään hyvin sujunutta kautta! Ilmassa oli suurta seikkailujuhlan tuntua, kun pakkauduttiin Skodillaciin ja suunnattiin nokka kohti pohjoista. Kolmelta yöllä oltiin vihdoin välietapilla Torniossa ja päästiin nukkumaan hetkeksi ennen seuraavaa seittemän tunnin erikoiskoetta Skibotniin.
Majoituttiin Rasmuksen campingille Skibotniin ja saatiinkin aivan huippumökki kaminalla varustettuna, sekä saunan avain! Mahtavaa! Ensimmäinen aamu alkoi luontoelämyksellä, kun kolme kaveria hiippaili joen yli aivan meidän ikkunan edessä:
Kelikin lähenteli jo elämystä, mutta koitettiin silti nousta edes jonneki. Tässä edessä on Middagstinden, mutta paljoa ei näy. Käännyttiin siis puurajan paikkeilta alas, ja eiku nauttimaan melkoisen märästä laskupätkästä =)
Kääntöpaikalta alaspäin näkyi hieman pidemmälle. Lakselvdal lepäilee lumisessa räntäsateessa =)
Ei paljon puuteri pölissy tänään =) (Kallen kuva)
Lasku oli omasta mielestäni silti ihan kivaa menoa puiden lomassa. No ehkä vähän märkää =) Tulipahan kuitenkin sellainen olo, että jotain on tehty, kun kamat on saatu kasteltua!
Tässä välissä sanottakoon että ei hätää, löytyy täältä vielä aurinkoisiakin kuvia =)
Jo seuraava aamu valkenikin Skibotnissa lähestulkoon aurinkoisena
Aamupuurot massuun, arskat päähän ja lähettiin ajelemaan Tamokkiin päin, missä oltiin edellisenä iltana käyty katselemassa kivaa mäkeä.
Muttamutta, Tamokissa keli olikin hieman erilainen!
Okei, yksi aurinkoinen kuva tällä erää. No mutta ei siinä mittään, kaivettiin autolle parkkitilaa tienvierestä ja lähettin nousemaan kelin lähennellessä välillä jotain sellaista, mitä se voi varmaan olla suht lähellä lumitykkiä seisoskellessa. Paikalla telttaileva suomalaisdelegaatio hurautteli jo alaspäin kun me alotettiin nousua. Puurajasta olivat kuulemma laskeneet ja kovin iloisilta näyttivät. Homma alkoi näyttää jo lupaavalta! Välillä kelikin selkeni niin, että näimme jopa edessä olevan töppyrän!
We can't see the peak right now!
Päästyämme lähes puurajaan päätimme vähän kaivella kuoppaa ja tutkia lunta. Heiluteltiin lapioita hyvän tovin, ja kaivajat painuivat pikkuhiljaa alemmas ja alemmas. Jossain vaiheessa alettiin miettimään, että ehkä tätä ei tarvis kaivaa maahan asti. Sondilla asiaa tutkittuamme huomattiin, että reilun puolentoista metrin kuopassa olisi vielä kaivamista saman verran lisää, jos maalle asti haluaa. Tyydyttiin sitten tutkiskelemaan ylempää osiota hangesta. Melko märkä kerros löytyi uuden n. 30 senttisen lumikerroksen alta, mutta suht stabiilia oli yllättäen silti, ainakin siinä jyrkkydessä. Rutschblogin testissä ei tapahtunut mitään ennenkuin Mikko meni ilman suksia hyppimään siihen päälle. Tässä vaiheessa telttaileva suomalaisporukka oli jo noussut uudestaan meidät kiinni, ja tuli myöskin ihmettelemään kuoppaamme.
Sankarit kraaterin laitamilla, testi vielä tekemättä. Kallen kuva.
Lopulta saimme testit ja laskukamat valmiiksi, ja päästiin laskemaan mukavaa kruisailua hyvin harvassa kasvavien puiden välissä ja kivalla lumella! Evästauon jälkeen noustiin sama reitti vielä uudestaan, ja päivän saldona oli kaksi mukavaa laskua puurajalta tielle. Siihen päälle sauna ja pasta-ateria niin ai että oli tyytyväistä porukkaa mökissä!
Ekan laskun kivat kurvit
Mikko kääntelee Sjufelletillä
Kalle ja jumalainen valo =)
Tarinat Norja Expeditionin kakkososalta tulevat kun valmistuvat!
p.s. Silloin paistoi aurinko, oikeasti!
No comments:
Post a Comment